Venäläinen koira nimeltä Tipsu

"Onko koira kadonnut tai kissa löytynyt?"

Tänä aamuna kello soi jo 6:30 ja herätyskellon biisinä soi ihan täpöllä Studio Killersin Jenny. Ensin olin ihan kuoleman partaalla, että en mie VOI nousta näin aikasin. En millään voi. En jaksa. Meen takas nukkumaan. Torkkutorkkutorkku (soi 10 kertaa kolmen minuutin välein).Mutta sitte jostaki sisältä kumpus sellanen taistelutahto, että MIUN TÄYTYY nyt nousta ja lähtee sinne helv.. lenkille. En vaan voi olla menemättä.

2min kävely, 2min juoksu

Sain kammettuu itteni ylös ja totesin, että kämppikset ei. Asun siis neljän hengen solussa. T ei ollu paikalla, koska oli jyväskylässä, K nukku ku tukki. I nukku viereisessä sängyssä ja totesin, että se se ei kyllä nouse ylös. Siinä lenkkivaatteet heitettyä niskaan totesin, että sai se verkkarit jalkaan, mutta en jaksanu ootella vaan lähin suoraan lenkille.

7:11 sitte pistin musat soimaan ja sports trackerin päälle. Lähin juoksemaan koululta pois päin Reijolan suuntaan asfalttitietä pitkin. T väittää aina, että asfalttitietä juostessa perseestä tulee littana. Oon nyt päättäny, etten usko sitä, joten jatkoin juoksemista, kunnes vasemmalle kääntyy hiekkatie. Lähin juoksemaan sinne ja ensimmäisen mutkan jälkeen vastaan tuli ensimmäinen koulukas. Näin aikasin? Sen perässä jolkotteli pikkunen koira. Se ei selvästikkään ollu pojan seurassa, mutta päätin olla huomioimatta sen ja jatkoin matkaani.

Juoksin rannassa venelaitureille, sitten lähin takasin ja koukkasin asutusalueen läpi rantaan, siitä saunalle ja vedin saunan ja  koulun välin ihan täysillä. Lenkin tosin toteutin taktiikalla 2min kävelyä 2min juoksua. Tällä kertaa en kattonu kelloo, pyrin aina yhen kappaleen aikana juoksemaan ja kävelemään ainaki kerra.

Tulin sitte koulun eteen ja siinä se I seisoo hämmentyneenä levitellen käsiään ja parissa sekunnissa tajuan, että se vastaan tullu koira on näköjään löytäny I:n ja seuraillu sitä lenkin ajan. Tai siis I pelasti sen uimayritykseltä johonkin lampeen ja sai siitä sitten itelleen seuraa.

Lisää kuvateksti

Siinä sitten mietittiin, että mitä tuolle pitäis tehä, kunnes paikalle tuli nais-Selo, joka sano, että kyseessä on Jack Russelin terrieri. Yhen äkin koira oli karannu avonaisesta ovesta sisään ja suoraan ruokalaan. Sieltä tuli mies-Selo kantaen koiraa ulos. Se oli vielä sattumoisin allerginen koirille, aijai! :S I soitti Karsikonlöytöeläinkotiin, että voiko ne tulla hakemaan koiraa, mutta koiran pitää olla kuitenki kateissa ainaki kaks tuntia, että sen voi ilmottaa löytöeläimeks.

Saatiin sitten varastosta hankittua koiralle naru ja ilmotettiin Iskelmä-Rexiinki kadonneesta koirasta. Pidettiin hetkinen vahtivuoroa vuorotellen, kun käytiin jokainen aamupalalla. Mie olin tosi harmissani, että miun maanantain suunnitelmat meni pilalle. Jotenki toivoin, että käy niinku perjantaina:

Kävin lenkillä ja menin sitten suihkuun. Menin suihkunraikkaana aamupalalle ja miulla oli tosi raikas,raukee ja energinen fiilis sisäsesti. Ja sitte kävin innolla aamupalan kimppuun <3

Nyt kuitenki istuin ruokalassa hikiset lenkkikamat päällä ja minuu kylmi ja vtutti aika paljo :D K ilmesty kanssa aamupalalle just sen näkösenä, että se ei lenkkeilly ollenkaan vaa heräs suoraan syömään :D

Lähettiin sitte I:n ja koiran kanssa kiertämään lähistöä, josko oikee omistaja löytys. K soitti perään ja liitty meiän seuraan. Kyseltiin ensin viiestä talosta, että ”onko tämä teiän koira” ja”tiiätkö kellä vois olla tällanen koira”. Valitettettavasti kukaan ei tienny mitään. Lisäks sanottiin koiralle, että ”näytä missä on koti”, mutta aina se meni innoissaan ihan väärään pihaan. K yritti arvailla koiruuden nimeä, mutta eihän se sitä tienny, joten siitä tuli Tipsu. Ja siks koska se ei älynny mennä kotiinsa, K päätteli sen olevan selvästikkin venäläinen, koska se "ei ymmärrä suomee". Sittempä I ja K huuteli sille joitakin venäläisiä sanoja, mitä miekään en ymmärtäny.

K ehotti, että pysäytellään autoja ja kysellään. Sieltä saatiin kaks tietoa: koira on ollu jo ennen 7:00 aamulla pyörimässä tienhaarassa ja se näytti siltä, että se ois tullu omakotitaloalueelta päin. Toinen info oli, että lähistöllä olevalla hevostallilla on näkyny tuollasia koiria.

9:20 Lähettiin suosiolla omakotitaloalueelle. Meinattiin kiertää talosta taloon, mutta yks mies oli sitä mieltä, että käyään yhen naapurin luona, joka suunnilleen tuntee koko naapuruston. Se ei ollu myöskään nähny kyseistä koiraa tmv, joten jäätiin siinä hetkeks jutustelemaan. Mies anto koiralle Yrjölän puuroa ja häränhäntäpaloja pureksittavaks. Vettä se ei suostunu juomaan. Soitin löytöeläinkodille ja sovin, että 11:00 tuuaan koira, mikäli tilanteeseen ei tuu muutosta. Meillä ei oo koko päivää aikaa olla koiran kanssa ja asuntolaan sitä ei voi viiä mahollisten allergikkojen takia.

Minä, I, K ja koira lähettiin kävelemään poispäin alueelta. Ehotin, että käyään siellä hevostallilla lähtiessä sinne löytäeläinkodille, että voiaan mennä autolla, eikä tartte kävellä ties kuin kauas. K sai kuitenki taivuteltua, että käyään siellä eka. Sanoin sille, että koko paluumatkan uikutan, jos ei tällä kertaa lykästä.

Päästiin hevostallille ja koiran innokkuus oli tipotiessään. Arveltiin, että tää se ei nyt ollu. Koko talo oli tyhjillään ja tallinki ovet auki. Talon ovella oli kuitenki kuva koirasta, joka näytti ihan samalta. Soitin numeropalveluun, mutta ne ei voinu antaa yksityishenkilön numeroa pelkällä osotteella, jos ei tiiä ihmisen nimeä. Onneks vahingossa mainitsin, että pihassa on hevostalli ja nainen ja yrityshaun kautta lähetettyy miulle numeron, johon soittaa. Sain miehen kiinni ja lähetettyäni pari kuvaa selvis, että omistaja on tavotettu.

Koira opiston portailla hetki ennen kotiutumista. Oli ihan suomalainen koira. Ja tosi kilttiki!

Mies tuli hakemaan Upi-koiransa ja anto meille kaikille kolmelle suklaarasian ja 10€ per hlö. Olin tyytyväinen, että 3h epätoivon jälkeen koira oli oikeella omistajallaan. Lisäks oon kiitollinen K:lle, ilman sen periksantamattomuutta oisin luovuttanu useeseen otteeseen ja todistettavasti se ei ois kannattanu! :)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.