On siis kevät (ja paljon merkittäviä päivämääriä)

"Kolme yötä jouluun on". Just kidding, kaks.

19.3.2014

L:n villasukat on vihoin valmiit.Lisäks kuvassa tän
vuoden ekat villasukat (viininpunaset)

Pitäis vihoin ja viimein tulla ilmotus siitä, minä päivänä pääsee Tampereelle NäTy:n pääsykokeisiin ensimmäiseen vaiheeseen. Sitä varten pitäis opetella vaan yks dialogi ja suunnitelmissa ois vähäsen treenailla sitä luokkakavereitten kanssa (tulostin tänään pääsykoetehtävät paperille ja nyt alkaa opettelu). Siitä alkaaki 2kk tiukkaa pääsykoerupeamaa, mikäli kaikki menee odotusten/toiveitten mukaan.

Lisäks tänä päivänä selviää, millon meillä on mahollisesti "talvivaellus". Toivottiin, et se ois vasta ihan vikalla kouluviikolla eli vk20 (yks kokonainen viikko väliä TeaKin pääsykokeissa).

25.3.

Klo 9:00 julkastaan netissä VAKAVA-kokeen aineisto (valtakunnallinen kasvatusalan valintayhteistyöverkosto) opettajankoulutuksia varten. Kokeen suoritan 6.5. Helsingissä (osittain ehkä varauduin siihen, että TeaKin pääsykokeet yllättäem ois sillä samalla viikolla ja helpoin ois osallistuu kokeisiin eri kouluilla, mikäli ois jo valmiiks samassa kaupungissa).

Kävin lauantaina Joensuun Careliasalissa Niko Kivelän
keikalla. Yks miun suuri suosikki/"idoli" Stand Upissa
jo monen vuuen ajan

26.3

Ois alustavasti sovittu päivämäärä meiän työstämän lyhytelokuvan ensi-illalle. Ainaki alustavasti ollaan keskusteltu siitä, että saatais nähä valmis tuotos elokuvateatteri Tapion valkokankaalla, joten saa nähä kuin käy..

Meillä on ollu tässä n. kuukauden ajan lukujärjestyksessä maanantaisin pari tuntia aikidoa ja päivällisen jälkeen pari tuntia kuoroa, TI-PE meille on merkitty elokuvakurssi. Tällasena lukujärjestys on kirjotettu tämän kuukauden loppuun saakka.

Viime viikon tiistaina käytiin tiukka ja kriittinen kehityskeskustelu liittyen siihen, että mitä loppukevät tehään. Koulu maksaa 600€/kk ja jotenki vähän kaihertaa se, ettei oo mitään hirmu tarkkaa suunnitelmaa sille, mitä tehään. Oon tykänny siitä opetuksesta, mitä oon tähän mennessä saanu, enkä vaihtais päivääkään pois. Mut silti ois kiva tietää jonkin asteen opintokokonaisuus/teema tälle loppuajalle, mitä koulua on. Toki meillä on pääsykokeet ja siinä mielessä opetuksen tulee olla sellasta, että siitä pystyy olemaan pois, mut sen pariin voi palata. 

Lunastin salaisen ystävän joululahjan eli suomeks
sanottuna A-M leikkas miun hiukset.

Joskus vuoden alussa suunniteltiin tälle ajankohalle kiertuetta Leipäjonoballadin kanssa (esityksestä enemmän blogiteksteissä marraskuu 2013 - tammikuu 2014) mutta sen suhteen ei ollu enää tässä vaiheessa 100% kiinnostusta. Toinen vaihtoehto ois ollu työstää esityskuntoseks Kristian Smedsin teksti Huutava ääni korvessa, mut sen harjotuskausi ois vaatinu 2kk töitä (kaikki repeilee pääsykokeisiin, eikä ois mitenkään pystyny antamaan täyttä panosta tekstin suhteen) ja koulu loppuu ennen esityskautta. Päädytiin siis olemaan ilman kiertuetta ja tekemään edel. mainitusta tekstistä kohtausharjotteita. Miun mielestä fiksu ratkasu, koska muuten loppuu aika/energia kesken.

Viime viikolla KE-PE matkustettiin Outokumpuun ja tehtiin muutama kameraharjote niin, että opiskelijat kuvas ja me saatiin jokainen n. 25 sekuntia/tehtävä suorittaa omat osuutemme, tärkeintä oli reaktioitten näkyminen. Uusintaottoja toki tehtiin 1-2kpl, mikäli koki, ettei ollu tyytyväinen suoritukseensa.

1. Istut bussipysäkillä, odotat. Viereen istuu henkilö liian lähelle. Henkilö poistuu hetken kuluttua.

2. Sinuu jahdataan. Meet julkiseen ravintolaan myymään itelles tärkeetä korua, yrität saaha korusta parhaimman mahollisen hinnan. Korun tärkeydestä/pakenemisesta ei saanu kertoo puheella, se piti näyttää muuten.

Kevät on tosi pitkällä verrattuna siihen, mitä se yleensä on.
Aurinko lämmittää auton ikkunan läpi ja lumet on melkein
sulanu. Jotkut hullut uskaltaa vielä jäälle! :S Toivottavasti ei
tulis takatalvee, oisin niin valmis nauttimaan kesän lämmöstä

Tosi opettavaista on nähä ittensä kameran eessä. Ei jotenki tunnu yhtään samalta tehä juttuja kameran eessä, ku jännittää esitystä lavan takana ennen alotusta. Sain palautetta siitä, et miun pitäis keskittyy äänen käyttöön ja erilaisten äänien tekemiseen, ni saisin naaman rennommaks ja siitäki ehkä näkyis jotaki.. Kamalasti töitä pitää tehä, että ois mahollisimman luonnollinen ja aito. Mut oon tyytyväinen siihen, että saan palautetta, koska jos en sais, ni miussa ei näkys kehittymisen mahollisuuksia :)

Tänään on tasan 2kk tätä ah niin opettavaista ja mahtavaa opistovuotta jälellä. 17.5. Itken 100% varmasti.

Akkojen kotkotuksia

Hakukoneita, ennakkotehtäviä ja spontaania lomailua

Oli ehkä paras päätös ikinä olla suunnittelematta lomalle mitään täydellisen aikataulutettua ohjelmaa, koska on voinu tehä kaikkee kivaa ja mennä sillon ku siltä tuntuu, ku ei oo mitään rajotteita tekemisestä :) Taas hetkisen lähempänä "vapaampaa" elämää. Joskus pari vuotta sitten olin tosi kiireinen, eikä miulla koskaan ollu päiviä millon olis tylsää, poltin itteni melkein loppuun. Nytkään ei oo tylsää, oon vaan oppinu nauttimaan löysäilystä ja laiskottelusta.

Sain tehtyy TeaKin ennakkotehtävät ja otettuu itestäni uuet passikuvat. En vaan enää mitenkää voinu laittaa samaa kuvaa, ku kaks kolme vuotta aiemmin (ja eihän sitä koskaan tiiä, jos johonki tarviis) :D Vietin kaks päivää kirjastolla, joka oli erittäin hyvä idea, koska siellä jotenki tuli oikeesti keskityttyy tehtävien tekemiseen, eikä ollu mitään muita juttuja tehtävänä (yllättäen tällasissa tilanteissa alkaa siivoomaan, okei siivosin tietokoneeni ennenku alotin :D).

TeaK:in ennakkotehtävät N 2014

Oon hakenu TeaKiin kolme kertaa aikasemmin ja joka kerta haastavaa on niiden ennakkotehtävien tekeminen. Ei siks, että ne ois jotenki vaikee tehä vaan siks, että oon tehny ne joka vuos aikasemminki ja miten siihen tehtävään sais taas uuen itelleen mielenkiintosen kulman tehä se valmiiks. Oma elämänkerta vuos toisensa jälkeen on muuttunu, ku on kasvanu ja jotenki kattoo asioitten tärkeysjärjestystä eritavalla aina joka vuos eri elämäntilanteessa. Ensimmäistä kertaa en tarkistuttanu ennakkotehtäviäni jollaki toisella, mikä on toisaalta vähän kummallista. Ehkä tässä on jotenki itseluottamus tehtävien suhteen karttunu. Jokatapauksessa ennakkotehtävät on pistetty postiin, enää ei stressiä niistä, jeij! :)

Yliopistohaun hakukoneen etusivu

Torstai oli suuri päivä ihmiskunnalle. Ehkä vaan vain miulle. Tein yliopistohaun ja jotenki aattelin, etten taida hakeakaan ammattikorkeisiin (tosin mieli saattaa muuttuu ennen 1.4.). Hain kolmeen eri kaupunkiin kolmeen eri opettajankoulutukseen ja näiden lisäks TeaK:iin ja NäTy:yn (sanojen kohalla vielä linkit, jos sanat ei itsessään soittaneet kelloja). Lisäks oon hakenu töitä kesäks. Saa nähä alotanko ens syksynä koulua vai en vai oonko töissä talven vai en. 

Toisaalta elämä on ihanan avoinna eessä ja suunnitelmia voi muuttaa lennossa, mutta toisaalta kaikki on niin auki, että ahistaa: mitään muuta elämää ei uskalla suunnitella tietämättömyytensä takia. Mutta ehkä ois korkee aika opetella elämään OIKEESTI tässä hetkessä, missä elämä tapahtuu koko ajan, eikä oottaa ja suunnitella elämän tapahtumista tulevaisuudessa.

Loma tuli, oli ja meni. Huomenna koulua, aikidoa ja kuoroa :)

L:n villasukat alotin klovneria kurssilla. Inspiraation puutteen

takia teen villasukat valmiiks vasta tänään. Sit kohti uusia

neulomuksia :)

P.S. Huomenna alkaa taas lenkkeily (perhanan penikkatauti)! Vihdoin sain lääkäriltä uuen lapun, jolla saa 10krt hierontaa fysioterapeutilta (jos hieronta ehkäsis tulehtumista uuelleen), jos taas puolen vuuen jälkeen pääsis oikeesti juoksemaan. En muista millon oisin ollu fiiliksissä jostaki liikunnasta näin paljon :D Mut voi olla, että tajuaa, mitä omistaa vasta sitten, kun sen menettää.. Ja niihän se onki.

P.P.S. Sykemittari ois jees.

It's hard out here

Lyhärikurssi

Ah ihanaa uus auto!! Vaan 30tkm ajettu!

Viikon verran oltiin lyhärikurssilla Outokummussa. Oltiin koulun kautta näyttelemässä Markku Pölösen käsikirjottamaa ja Outokummun Ammattiopiston toteuttamaa lyhytelokuvaa. Nimiä yms mahollisesti luvassa sitten, kun ensi-ilta on takana päin :) Ajettiin joka päivä Niittylahti-Outokumpu väliä ja tuntu hienolta ajaa uuenkarheella pakettiautolla! Jotenki oli hassua olla ihan eri roolissa omassa vanhassa koulussa. Mikään ei ollu muuttunu, ainoo vaan et opiskelijoita ei enää tunne :D

Menin kysymään ohjaajalta, että pitääkö miun puhuu murteella vai kirjakielellä (kun vuorosanat oli osittain kirjotettu miesie -muotoon). Se sanooki, että ois kiva jos vetäsin ne Tampereen murteella. Auts. En tiiä, että oliko siinä jonkinlainen näpäytys miulle siitä, että menin "kyselemään tyhmiä" enkä vaan tehny vai oliko kyseessä haaste täysin eri murteeseen sen takia, ku on muutenki ollu ongelmia oman murteen kuulumisessa neutraalien repliikkien läpi. Repliikkien kääntämisessä autto sukulaisten ja tuttavien lisäks mansenaattori.

Vartijan vetimet takaapäin. T lukee tauolla.
 Tuntuu, että kaikki lukee paljon kirjoja.
Paitsi mie. Mie neulon.
Ja kirjotan aina sillon tällön.

Voin kertoo, että haastetta oli valtavasti puheen kanssa, koska Pohjois-Karjalan murre painottuu enemmän suun taakse ja kielen takaosan ja kitalaen yhteistyöhön. Konsonantteja tuplataan ja sanat on tasapaksuja - neliskanttinen pyörä kuvais murretta mielikuvana parhaiten. Tampereen murteessa taas paino on enemmän huulilla ja suun etuosassa. Kieli on huomattavasti rennompi ja sanat keveitä tässä murteessa. Sanojen ensimmäinen tavu on painotettuna, loppu nielastaan, sanat mielikuvana tuntu "kaatuvan lopussa turvalleen". Jotenki tuntu mahottomalta tehtävältä ottaa se vastaan, mut tein sen tosi mielelläni; jotenki ois hienoo osata puhuu eri murteita nii, että vois kuullostaa natiivilta.

Piinallista oli osittain se, että joutu tosi kauan oottamaan omaa vuoroa. Esimerkiks mie ootin kaks ekaa päivää neljästä, että pääsisin kameran eteen ja sit oma osuus kesti yhteensä kuvauksineen ehkä tunnin puoltoista. Näytteleminen kameran eessä oli vaikeeta. Jännitti pirusti ja olin iha kala kuivalla maalla koko homman suhteen. Monta kertaa tuntu siltä, että joku otto meni pilalle just miun urpoilun takia (tyyliin kompastuin johonki kulisseissa ja äänet siitä tallentu väärään paikkaan) :D Lisäks oli kyllä sellanen olo, enkä ees usko et oisin väärässä, että en ollu ohjaajalle mieleen. Tai jotenkin miulle ei oo ongelma se, että se ei miusta pidä. Jotenki oli vaan työlästä tehä kun aisti, että se ei pidä siitä mitä mie teen ja yrität siinä sitte vielä tehä :D Harmillista. Harmittaa. Mut tää on oppia. Yks meiän luokkalainen tyttö osas hommansa paremmin ku hyvin, koska se on tehny aikasemmin kameran kanssa hommia. Tuohonki varmaan harjaantuis, jos tekis enemmän. Ja tässä vaiheessa tosi vaikee mennä vertailemaan, että kumpi ois oma juttu: elokuva vai teatteri.

"Camilla" heittäyty hankalaks, ni pistin sen pakettiin

Oon jonki verran viime aikoina miettiny musiikin tekemistä ja mahollisesti musiikkivideon kuvaamista, mut voi olla että tää jää enemmän ajatustasolle. Tainno mistäs sen koskaan tietää ;) Tän kurssin parissa painiskellaan tuonne huhtikuuhun saakka. Sitten herra vastuuopettaja pitää muutaman viikon koulua samaan aikaan ku on pääsykokeet kouluihin ja 17.5 tää koulu ois taputeltu.

Miten aika juoksee näin nopeesti? En käsitä ollenkaa. Tää on taas tää, että herää just loppumetreillä siihen, että jos oisin aiemmin antanu mennä tän asian suhteen, ni kuinka pitkällä sitä olis. Mut sit taas tullaan siihen, että en mie noita asioita oo tehny aiemmin, ku en oo ollu aiemmin niihin valmis. Ja kaikki menee oikein, kaikella on tarkotus ja syy. Vaikka joskus tuntuu, että miten tää on niin hankalaa ja ei toimi ja tähän tuhraantuu turhaan aikaa. Sitte ku kattoo jonki ajan kuluttua taaksepäin ni ymmärtää, että miks ei ollu valmis. Kuitenki oon tyytyväinen kaikkeen hyvään ja huonoon, mitä on ollu ja tulee olemaan, koska niitten avulla on kuitenki aina siinä missä on ja siitä pisteestä päätyy aina seuraavaan oikeeseen pisteeseen. Kun sen koko kuvan vaan jaksais muistaa ja yrittäis nähä.

Maanantaina alko haku yliopistoihin ja amkkeihin. Mie oon niin hukassa. Ainoo, että sen opolla käydessä opin, et miun kannattaa hakee ennemmin ylioppilastodistuksella, koska siitä saa jo ihan mukavat pisteet pääsykokeisiin mennessä :) Jonkinlainen haisu on siitä, että mihin haen, mut koulujen järjestys hakutoivelistalla on vähän kyseenalanen, sitä mietiskelen huomenissa.

En oo vieläkään kunnolla saanu ajoiks ennakkotehtävien tekoa. Oon aikatauluistani myöhässä verrattuna aiempiin vuosiin, mut luotan tavallaan siihen viimehetken paniikkiin, minkä kautta saa sitte jonkinlaisen alitajusen boostin ja siten luotuu jotaki hyvää. On miulla siis ranskalaisin viivoin jotakin ylhäällä, mitä ajattelin kirjotella, mutta valmiita tuotoksia taitaa olla yks neljästä. Loppuloman painin tehtävien parissa, perjantaina ois viimestään tarkotus laittaa kirje postiin ja toivoo, et se ehtii ajoissa perille :) Tää on niin jännittävää!

Jotenki kamala hinku pois Itä-Suomesta. Mie oon nähny tän, mie oon aina asunu täällä. Uskon, että joskus mahollisesti saatan palatakki takas, mut nyt on päästävä kattelemaan maisemia muualta. Puhaltaa tulta sammuviin hiiliin.