Seitsemän kuolemansyntiä

Ollakko vaiko eikö olla?


Maanantai kulu aikidon merkeissä, ti-to ollaan käyty näyttelijäntyön perusteita läpi uuden opettajan kanssa. Viime viikolla käsiteltiin seitsemää kuolemansyntiä.


4. Laiskuus

Oon nyt päässy vähän laiskistumaan tän blogin kanssa. Oon ehkä ihmisenä vähän semmonen, tainno oonki, että innostun kamalasti jostaki ja sitte se innostus hiipuu. MUTTA koetan nyt kuitenkin säännöllisesti kävästä täällä.

Tässä "ennen" -kuvat kropasta. Pömppis <3

 

Meillä on joka aamu niitä aiemmin mainitsemiani aamulenkkejä, mutta nytten siellä käynti on päässy vähän lipsumaan. Mie oon kovasti yrittäny kyllä herätä aikasin, mutta aina onnistun sammuttamaan torkun ja sitten se seiskalta herääminen oliki vähän yhtä tyhjän kanssa. Hirveellä kiireellä vaatteet päälle ja aamupalalle. Oonkohan ollu kahelta lenkiltä pois, mikä ei kokonaisuuden kannalta tässä vaiheessa oo kovin paha juttu. Tuon suhteen kuitenki pitäis skarpata. Tosin on tässä viikon aikana tullu flunssa, joka on jo pahentunu siihen vaiheeseen, että yskä kuullostaa jo keuhkoputkentulehukselle ja tänä aamuna ei meinannu lähtee ääntä. Kunnon kasvattaminen on tärkeetä, mut se pitää tehä terveenä. Jos tuonne menee sairaana repimään itteensä, joutuu toipumaan vähän pidemmän ajan, ku sillon jos oottas rauhassa tervehtymistä.

Myöskin aikasin nukkumaan meneminen on ollu jotenki ylenpalttisen vaikeeta. Eihän se ois ku vaan mennä nukkumaan, mutta aina on jotain mielenkiintosta, mistä ei millään malttas luopuu :D Sitten kello onki jo liikaa ja taas aamulla vaikeus nousta ylös.

6. Ylensyönti

Täällä opistolla elelen täyshoidossa, joten tarjolla on aamupala, lounas ja päivällinen. Nytkin oon ähkyssä. Viimesen neljän köyhän opiskeluvuoden aikana oon oppinu, että pitää syyä sillon, ku sitä ruokaa on. Oon nytki vielä ähkyssä, vaikka kello on 18:36 ja meillä oli päivällinen 16.15... Pitäis saaha vielä se kulutus sen verran suureks, ettei tää älytön syöminen vaan kasvata ens kesälle uimarengasta. Tosin ruokaillessa pitäs ottaa enemmän niitä salaatteja ja vähentää sitä ite ruokaa, mitä annoksesta pitäs olla puolet, eikä 80%.

5. Ahneus

Minuu pyydettiin yhteen teatteriin tekemään valot. Proggis ei ois tosin kovinkaan haastava ja treenit viikonloppusin/lomalla. Siitä huolimatta en oo ihan varma kannattaako. Ryhmänohjaajan mielestä ajatus oli huono, mut en tiiä kuuntelisinko sen mielipidettä asiaan vai pitäsinkö pääni. Toisaalta oon jo jokseenki opinu muutaman viime vuoden perusteella, että jos on monta rautaa tulessa, on tosi vaikee keskittyä yksittäiseen asiaan kunnolla. Ja useimmiten sitte muistiki reistailee, ku aivoissa ei oo ku tietyn kokonen tila muistille. Ja useimmiten todella nopeessa tahissa muistijälet jää vaan lähimuistiin ja katoaaki sieltä hyvin nopeesti. Sen toisen teatterin kohtalo selvinnee toivon mukaan lähitulevaisuudessa.

7. Himo

Suuremmalti en oo himoa ehtiny tuntemaan, ku koulu on aika aktiivisesti vieny ajatukset. Mutta en toki pistäis pahakseni, jos jostakin se prinssi valkoisella ratsullaan tulis ja ratsastettas yhessä auringonlaskuun :)

Opiston portaikosta

2. Kateus

Täällä tehään paljon näyttelijäntyöllisiä asioita niin, että esitetään ne muille ryhmäläisille. Siinä sitten heti esiintymisen jälkeen ohjaaja antaa jonkinlaista palautetta siitä, mitä on just tehny. Täällä on tosi taitavia ihmisiä ja mie oon miettiny tokko mie pärjään niille. Mie tiiän, että tää ei oo kilpailu, mut jotenki alitajusesti otan tän liikaa kilpailuasetelmasta. Tiiän, että sehän lisää vaan miun omia paineita suoriutua, eikä auta taas siihen, että voisin rennosti tehä. Toisaalta taas mie en nää itteeni muitten ihmisten silmin. Voihan sitä kateutta olla puolin ja toisin, vaikka ei välttämättä samoissa asioissa. Nyt pitää vaan ajatella, että minä osaan ja sitten luottaa siihen omaan osaamiseensa. Kaikki on hyviä omalla persoonallisella tavallaan, joten mie en voi mitenkään olla kaikessa parempi tai huonompi, ku joku toinen :) 

1. Ylpeys (turhamaisuus)

Yläkerran NuVa:n opiskelijat on tömistely tuolla kohta viikonpäivät siihen malliin, että kohta alkaa tapahtua! Tosi monet meiän luokkalaiset on kärsiny univaikeuksista sen takia, että ne on möykänny niin ylettömän myöhään. Lisäks ajottain tuntuu, että sieltä suunnasta tuijotellaan ja naureskellaan päin naamaa, tosin minä en siitä välitä :D Lapset on vielä lapsia. Oon tyytyväinen, että oon kasvanu sinuiks itteni kanssa, ni ei tarvii stressata muitten ihmisten hyväksynnästä. Jos eivät vaivaudu edes tutustumaan selän takana puhumisen sijaan, se on heidän häviönsä :) Toivon mukaan lapsoset alkas olla hiljempaa, ni sais alkuillasta paremmin unen päästä kiinni.

3. Viha

Tänään meillä koulussa oli jo aamupäivästä sellanen tehtävä, jossa käsiteltiin vihaa tai lähinnä asiaa, joka saa raivon partaalle. Paljon se herätti kyyneleitä muun muassa allekirjoittaneessa. Kieltämättä tää tehtävä oli sen verran rankka, että loppupäivästä paikoillaan oleminen sai torkahtelemaan kuunnellessa muitten puhumista.