Ympyrä sulkeutuu

Kuuluisat viimeiset sanat

Viimenen aamu oman huoneen ikkunasta

Niin sitä sit taputeltiin viimenen viikko ja koko opistovuos viime viikonloppuna. Tässä päivityksessä vähän tekstiä ja paljon kuvia..

Perjantaina oli valmistujaisjuhla, jossa saatiin lunastaa 6000e kuitit kuluneesta vuodesta. Kakkukahvien ja puheitten jälkeen oli muutama tunti vapaata oleskelua, kunnes kahen aikaan iltapäivällä lähettiin ajelemaan Kajaaniin. Ensin käytiin Rossossa syömässä ja sitten Kajaanin Kaupunginteatterissa kattomasa "Remontti" -niminen näytelmä, oli kyllä huikee. Suosittelisin sitä lämpimästi kaikille, mutta harmi kun sen esitykset loppuu nyt keväällä vähäisen yleisömäärän takia :/ Esityksen jälkeen saatiin esittää kysymyksiä näyttelijöille, jonka jälkeen kotimatka alko. 2.5h kotimatkalla meinas parikymmentä jänistä, yks vasa ja parvi lokkeja jäähä auton alle, mut onneks vahingoilta vältyttiin.

Lauantaina oli meiän omat päättärit. Aamupäivä valmisteltiin ruokia ja ohjelmaa illaks ja kuuen aikoihin mentiin opiston saunalle. Juonsin yhen kerran opistolla karaokea, jotta saatiin juhlistaa päättärit saunalla. Aluks syötiin ruokia ja oli korikiipeilyä, sitten käytiin saunassa ja mieki rohkeena heitin talviturkin suht vilposessa veessä. Sen jälkeen jaettiin salaiselle ystävälle lahjat ja pidettiin sille ihmiselle puhe. Näitten jälkeen meiän vastuuopettaja piipahti opistolla ja annettiin sille improlla "sana kerrallaan-puhe" ja tän kirjotuksen viimesenä näkyvä kuva omilla nimmareilla varustettuna. Opettajan mentyä katottiin n. 30min pitkä video, jonka H oli tehny haastattelemalla meitä ja entisiä opettajia. Illan edetessä itkettiin ja juteltiin ja allekirjotettiin toistemme diplomeita tästä vuodesta. Lisäks kirjotettiin kirjeitä tuleville Rajarikkolaisille, jotka sitten piilotettiin urkkaan. Jännä nähä löytääkö ne niitä :D Hauskaa ois, jos ne löytäiski ne ja sais niitä huippuohjeita ja minkä parhainta: jatkais perinnettä :) Lahtelaiset oli kuulemma löytäny kirjeen vuodelta 2000! 

Seuraavana aamuna oli lähtö, enää ei kovin itkettäny. Mie tiiän, että ei tää oo viimenen kerta ku nää ihmiset näkee. Nää on vaa väliaikaset hyvästit ja kohta me nähään taas. Onneks olin pakkaillu kamoja jo torstaina, ni ei ollu ku kantaa kamat autoon ja keskittyy huoneen siivoomiseen. n. 13:30 lähin opistolta. Saa nähä onko luokkakokousta tai muuta tulevaisuudessa nähtävissä. Kiitollinen oon koko luokalle siitä, millaseks oon teiän seurassa muovautunu ja siitä, kuinka yheksän opistokuukauden aikana mie oon kasvanu tytöstä naiseks.

Ympyröity osa opistosta oli meiän huoneen 305 ikkunat

Huomenna alotan kahen viikon työt Rääkkylässä ja 1.6. muutan Helsinkiin ja alotan siellä uuessa työpaikassa, muuten aika sujuu pääsykoejännityksessä ja uuden alun pelossa. JÄNNITTÄVÄÄ, mutta koen tän olevan tosi oikee päätös :) Epilogin tynkää luvassa sitten, kun ens vuoden jatkosuunnitelmat on selvillä. Loppuosassa saatte nauttia kuvista, joiden myötä tämä blogi vaikenee, mutta vain hetkeksi.. Pitäkää ittenne ihmisinä, vi ses och hörs! 

Opiston vuodenajat oman huoneen ikkunasta katottuna

Huomasin, että petivaatteet oli samat mitä tänne tullessa,

kun täältä lähtiessä. Ympyrä todella sulkeutuu. Vasemmalla

ennen, oikeella jälkeen.

Ylhäällä ennen, alhaalla jälkeen

Muuttokamat. Ensimmäisessä kuvassa huoneen avain ja kirje,
jonka kirjotin henkilökunnalle. Sainki jo vastauksen yheltä
niistä: "Kiitos sinulle - - Säilytä se valloittavuus ja elämän ilo,

jotka sinusta huokuu". I WILL!

Vapauden kaiho

"Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' must yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois."

VAELLUS

Vaellusreitti mapsin mukaan

Tän viikon maanantaina lähettiin aamulla luokan kanssa vaellukselle Patvinsuon kansallispuiston metsien taakse, luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Matkaa yhteen suuntaan oli suunnilleen se 120km. Tarkkaa paikkaa en ees tiiä, että missä oltiin, mutta tässä mapsista kuva, joka antaa vähän osviittaa siitä, missä päin me oltiin. Venäjän rajalle ei ollu pitkä matka ja sitäkös jotkut heikkohermoset luokkatoverit surkutteli. Tosin en usko, että jos nyt hypoteettisesti joku sota Suomeen syttyis, ni ei ne ensimmäisenä jostakin Lieksan metsistä meiän kimppuun hyökkäis.

Erätoverin rakennusvaiheet, alaoikeella mie ja I

Aamulla koululla pakattiin leirintätarvikkeet: avaruuslakanat (laitetaan maahan patjan ja maan väliin suojaamaan kylmältä maalta), trangiat (ruuanlaittoa varten), erätoveri (telttamainen majoite), kirves ja saha (leirinnän ja tulen tekoa varten). Lisäks kaikkien yhteisinä tavaroina pakattiin mukaan saunateltta (jota ei sitten kuitenkaan koko reissun aikana viritetty käyttöön) ja ensiapulaukku. Ruuat ostettiin matkan varrella Prismasta: jokaisella ihmisellä oli 2pvän ruokaan budjetoituna 20€ ja pareittain kun oltiin niin 40€.  

Otin parikseni I:n, joka oli viime vuonna opiskellu saman opiston SELO-linjalla (Seikkailu, erä- ja luonto-opas). Hyödyllistä oli se, että jotenki sain vähän yksityisopetusta näissä kaikissa tulenteko asioissa sun muissa, koska mie en niistä hirveesti tiiä ennalta. Huippua oli, että kaikki suju I:n kanssa siinäki mielessä hyvin, että ruokapolitiikasta oli helppo keskustella kun kummallekki kävi kaikki. 

H oli metsässä pukeutuneena Pikachuks

Mentiin kahella autolla, 9hlö:n pikkubussilla peräkärryn kanssa ja 5hlön henkilöautolla ja ajomatkaan meni 1.5h. Kun päästiin perille, ni kannettiin kamoja suunnilleen kilometrin matkan verran metsään päin. Sana vaellus ehkä johtaa vähän harhaan, koska todellisuudessa me käveltiin metsään ja majotuttiin siellä yks yö, ei niinkään vaellettu mihinkään. Matkan varrella oli nuotiopaikka, mutta jatkettiin pari sataa metriä sen ohi rantaviivaa pitkin paikkaan, johon kasattiin majotteemme. Majotuspaikka oli siis ihan lammen/järven lähellä ja siellä mm tiskattiin käyttämämme astiat, jotkut huimapäät kävi reissun aikana jopa uimassa. Me ei majotuttu kovin lähellä toisiamme, joten annettiin leikkimielisesti majotuspaikoillemme nimet. Kasvissyöjien porukka majottu ihan rannassa, eli "Rantakylässä". Opettajan majotteen nimi oli "Westend", R:n ja H:n majote "Yliskylä", T:n ja K:n "Keskimaa" ja miun ja I:n "Ylätasanko".

Tervaskannosta nuotioks

Kun me tultiin metsään, ni ensimmäisenä pistettiin trangia tulille ja hernekeitot kiehumaan. Samalla käytiin hakemassa erätoveria varten kolme käsivarren paksusta notkeeta puuta, joitten avulla viritettiin telttakangas majotteeks. Ensin syötiin hernarit ja sitten opettajan ohjauksella katottiin R:n ja H:n majotteen kasaus ja sit mentiin toteuttamaan sama käytännössä omassa majotteessa. Seuraavaks etittiin erätoverin eteen pitkä puu, jonka päällä pysty istumaan ja eteen tehtiin nuotiolle paikka. 

Tiskauspiste "Rantakylän" leirinnän lähellä

Kun kaikki oli saanu majotteensa valmiiks ja oli syöty, ni lähettiin metsään etsimään polttopuuta. Koska kyseessä oli suhteellisen luonnonvaranen metsä (puissaki oli naavaa!), ni löydettiin muutama sata vuotta vanha tervaskanto, joka kaadettiin ja vietiin leirintäalueelle. Siellä jokainen ryhmä sai pilkkoa itelleen sytykkeet. Kasvissyöjien porukka tosin keräs sytykkeet ja loput puut kävi hakemassa läheiseltä nuotiopaikalta. Minä ja I kuitenki poltettiin pelkkää tervaskantoa, eikä meiän lähtiessä tarvinnu palauttaa polttopuita oikeeseen paikkaan.

Koko reissun ajan suurimmaks osaks sato ja vaikka oli iltarusko, ni siitä huolimatta aamulla herättiin vesisateeseen. Miulla oli koululta lainassa makuupussi (sen sisällä tosin nukuin omassa makuupussissa). Jossakin vaiheessa heräsin yöllä enkä meinannu päästä sieltä ulos, ahtaan paikan kammosena meinasin saaha paniikkikohtauksen, mut onneks väkivaltanen repiminen pelasti tilanteen!

Kokonaisuutena reissu oli hyvä ja opettavainen. Se jotenki herätti ajatukselle siitä, kuinka me ihmiset oikeesti omilla kaupunkirakennelmilla tuhotaan tätä maailmaa, kun nää kaikki kauniit luonnonpaikat tuhoutuu meidän itsekkyyden takia. Siellä oli niin paljon kauniimpaa, ku missään kaupungin asutusalueella. Ois joskus hauska päästä metsään uuelleen!

Naavaa

ENSI-ILTA

Pölösen kurssin tuotos oli vihoin saatu valmiiks ja vaellukselta paineltiinkin suoraan Outokummun Kino Maritaan katsomaan tää hieno teos, mitä oltiin saatu aikaseks. Tottakai harmittaa vieläki, että ensin tehtiin lyhäri ja vasta sen jälkeen meillä oli kurssi, missä opeteltiin olemaan kameran edessä :D Mutta Pölönen itekki sano, että ens vuonna jos tää tämmönen yhteistyö toistuu, ni sillon on sitten tilanne toinen ja tehään treenikausi ensin. Harmittihan se käytännön tilanne tässä, mut onneks meistä on apua tuleville kursseille! 

Katottiin leffa ja syötiin kuvaussihteerin loistavia ruokia. Ammattiopiston opettaja kuitenki koki pahaa mieltä huonolaatusesta tykistä ja halus käyä toisen tykin, joten me jäätiin oottamaan, että nähtäis elokuva uuelleen. En ois jaksanu olla enää siellä, mutta kaikki muut lähti, joten se ois ollu inhottavaa, että meki oltais menty. 

Lyhäriä katsoessa sitä jotenki tajus, että kyllä se taustalla soiva musiikki elävöittää asioita niin paljon. Se jotenki rakentaa paljon kaikkia mielikuvia sen kuvan ympärille, mitä ei ilman ääntä olis.

HUPPARIT

Logon suunnittelu minä ja H, vektorointi äiti

Jee!! Viimeinki saatiin hupparit! Miun ja H:n yhteistyö oli saumatonta ja äitiäki graafisen suunnittelijan avusta pitää kiittää. On oikeesti hieno mahollisuus, et oikeesti saatiin just sellanen ku haluttiin. Tilattiin paidat Joensuun Tukkutiimiltä. Huppuun tuli PKKY:n logo bodeerattuna ja selkään suunnittelemamme kuva, jossa kaks R-kirjainta (Rajarikko) muodostuu meidän omista nimistä. Hintaa paidoista ei vielä tiedetä, koska laskua ei oo vielä saatu. Toivottavasti paita maksaa maksimissaan sen 30€.. Todellista hintaa tosin joudutaan vielä jännittämään!

AIKIDOPALAUTE

Taidehippikuvakollaasi vaellukselta

Eilen oli viimenen kerta aikidoa, mikä koostu lähinnä kevyestä kehonhuollosta ja lopuks palautteesta kuluneen vuoden ajalta. Koska oon aakkosissa aina viimesenä, sain palautteenki viimesenä. Opettaja kerto sitä, kuinka se oli vuoden alussa miettiny, et mie voisin keposesti olla aikidoryhmässä vuoden paras. Miun keho on kaikista tasapainosin ja ainoo ongelma miulla on miun pää. Olin heti vuoden alussa sanonu sitä, kuinka miun kunto vois olla parempiki. Eli miun pitäis muuttaa asennetta ja uskoo itteeni enemmän, koska miussa selvästikki on potentiaalia. Miun keho ottaa hyvin voimaa vastaan ja antaa sitä ja mahollisesti teatteriuraa ajatellen siitä on miulle tosi paljon hyötyä. Miulla on kuulema loistava työkalu jo luonnostaan. Opettaja sano, et se mielellään ottais miut sen ryhmään piiskattavaks ja rääkättäväks. Oon oikeesti miettiny tuota aikidon jatkamista, koska se vaikuttaa oikeesti hauskalta. Jotenki oli hienoo saaha sellasta palautetta, jota ei ollu aiemmin saanu ja jotenki se palaute valo minuun uskoa siitä, että jos mie nyt oikeesti alan pitää itestäni hyvää huolta ja treenaamaan tosissaan, ni miulla on mahtava työkalu käytettävänä.

Niitä harvoja hetkiä kun aurinkoki paisto

Hauska jotenki on se, että miulle miun entinen teatteri-ilmasun ohjaaja anto palautetta, et miun pitäis fyysistää enemmän asioita, koska verbaliikka alkaa olla kohillaan. Ja sit saan sellasta palautetta liikuntaa vuosikausia harrastaneelta ihmiseltä, että miun kroppa on miulle loistava työkalu. Mut onhan noiden palautteiden välissä kuitenki pari vuotta. En malta oottaa sitä, että saisin ostettuu itelleni kunnon lenkkarit ja sykemmittarin ja sitten pääsisin alottamaan tuon juoksun kunnolla: loppus penikkataudit ja sais kunnon kasvatettuu hyvin ilman rikkomatta paikkojaan tai aiheuttamatta pitempiaikasta haittaa omalle kropalle.

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

I kohentaa nuotiota ja pakissa kiehuu kaakaovesi

Eilen käytiin kattomassa meidän viimeset ja tämän kevät kauden viimeset Kaupunginteatterin lasiterassin "Päästä irti - irti päästä" -improt. Miun mielestä Petteri Rantatalo on kyllä huippuhauska ja sillä on jotenki näyttelijänä hienosti paketti kasassa :) Improjen jälkeen käytiin kuoro-opettajan kanssa yhillä baarissa ja ikäänku hyvästeltiin viimesen kerran ilman kiireitä.

Tänään meillä on vapaapäivä. Suunniteltiin, että jokainen meidän luokkalainen kirjoittas käsin kirjeen koko luokalle. Sit ne kirjeet kopioitais ja niistä koostettais kirja, jonka kaikki sais muistoks tästä vuodesta. Toivottavasti sen tekeminen onnistuu, eikä homma kaatus ennen ku se ois alkanukkaa..

Näkymät erätoverista ulospäin, I pitää nuotiosta huolta

Huomenna saadaan todistukset ja käydään Kajaanin Kaupunginteatterissa kattomassa esitys, sekä syömässä yhessä ennen sitä. Lauantaina onki sitte meiän linjan omat päättärit koulun saunalla ja saan vihdoin antaa salaiselle ystävälle sen lahjan!! JÄNNÄÄ!!

Vaikka en NäTylle ja TeaKiin tänä vuonna(kaan) päässy, ni hätä ei oo tämän näkönen! Nimittäin Karelia AMK.sta on tullu pääsykoekutsu Medianomin opintoja varten, samoin Turku AMK kutsu miut Teatteri-ilmasun ohjaajan pääsykokeisiin! 21.5. selviää pääsenkö opettajankoulutukseen pääsykokeisiin. 

Hyvät ihmiset, toivoa on! Ainakin niin kauan, kun on uskoa ;)

Improliiga ja Helsinki-ekskursio

"Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan!"

Tajusin vasta, että tästä kuvakulmasta on selkeesti tullu juttu

Ihan kohta on kesä! Nyt tässä puolentoista viikon aikana nurmikko ja puut on alkanu vihertää tosi paljon, vaikkaki lunta on satanu enemmän ku laki sallii. Kyllä sitä lunta nyt saadaan, mut ei sitte viime jouluna voinu olla... Vielä sunnuntaina 4.5. matkalla Helsinkiin, meni Parikkalan kohalla raja siitä, missä nurmikko ensimmäisenä kunnolla vihertää. Nyt se on täällä meilläki! Ihana vihreys, harmi ku sataa koko ajan. Mut kyllä sitä aurinkoa vielä riittää!! Ainaki ens viikon sääennusteitten mukaan toivottavasti.

On kerenny 1,5 viikon aikana kertyy kaikenlaista kerrottavaa Improliigan finaalista ja pääsykoereissuista aina viimesen kouluviikon toimintaan, joten kerron viime viikon hommista ja tästä viikosta eri blogikirjotuksissa :)

Improliigan väritunnut meidän ryhmällä oli vihreä.
#viimeiseenvapaaseentissoon

Tosiaan viime tiistaina oli Improliigan finaali. Jännitti tosi paljon, mut silti mieletöntä mikä mahollisuus meillä oli niinkin paskalla menestyksellä liigan aikana! :D Meiän porukassa oli miun lisäks  T, E, H ja TT. Huippu porukka. Minä T, E ja H voitettiin runkosarjan eka ottelu ja Minä T, H ja TT voitettiin semifinaali. Sen takia päätettiin, että näillä ihmisillä mennään finaaliin. Ottelu oli todella tasanen, koska neljästä erästä kumpiki joukkue voitti kaks (ja neki 1/2-2 pisteen eroilla), joten päädyttiin bonuserään, missä yleisön ääni ratkas. Oli todella jännittävä, tiukka ja samalla tasanen finaali, mut joka tapauksessa me voitettiin! Aivan mahtavaa! Väinö-niminen improliigan pokaali odottelee urkan eteisessä ens vuoden opiskelijoita ja toivottavasti sieltä muodostuu joukkue, joka puollustaa meiän kunniaa!!

Matkakuva 1, menomatka

Viikonloppuna pakkasin kamat ja lähin sunnuntaina 4.5. ajamaan Joensuusta Helsinkiin. Huippuja oikeesti nuo Facebookin Kimppakyytisivustot. Niitten kautta sain auton menomatkalla täyteen ja takasin tullessaki meitä oli kyyissä kolme ihmistä. Jotenki on järkyttävää, että VR:n matkat JNS-HKI välillä maksaa opiskelijoille parhaimmillaan 45€!! SIIS AIVAN JÄRKYTTÄVÄN KALLISTA! Vielä tyyliin joskus vuos sitte hinta oli joku 30€. Ymmärrän sen, että matkustajien määrä vähenee ja sen takia pitäis nostaa hintoja, mut ei ne asiakkaat sillä tavalla lisäänny. Ja pelkällä aikuisen lipun hinnalla matka eestakasin on halvempaa lentämällä. USKOMATONTA. Omalla autolla mennessä, jos sen saa täyteen matkustajia, matkaan menee vaan n.15e/hlö, joka on järjettömän halpaa! Miun mielestä junamatkojen pitäis maksaa opiskelijalle ton verran. Menomatkalla kyydissä oli kaks muutaki TeaKkiin pyrkijää, jotka näillä tiedoilla ei kumpikaan päässy aamupäivää pidemmälle. Matkat kulu kimppakyytiläisten kanssa tosi rattosasti vaikka menomatkalla ei ollukkaa oikein ääntä puhella.

Suoritin VAKAVA-kokeen Helsingin yliopistossa osoitteessa
Unioninkatu 34. Sattumoisin se sijaitsee ihan Senaatintorin
vieressä. #pakollinenturistikuva1

Vapun ja viikonlopun aikaan ääni hävis kokonaan ja olin aika paineessa siitä, että mitähän mie nyt teen, kun miun mielestä miun paras taito on ehottomasti laulu. Tai oikeestaan siinä asiassa oon kaikista varmin ja sitä oon eniten tehny. Sellasella raakkumisella sitä ei pystyis tekemään, ku ääni häviää kesken laulun ja ääni ala on kaventunu todella paljon. Onneks sitten kävin läheisestä apteekista hakemassa glyserolia ja hunajaa sisältävän ruiskeen, jota suihkutettiin suoraan kurkkuun. Äänen lähteminen siis johtuu siitä, että kurkku on kuivunu ja sit limakalvot ja äänihuulet ärtyy. Suihkuttamalla tätä "voiteluainetta" limakalvo ikäänku placebo-efektin lailla kuvittelee, että kaikki on ok ja ärtymys häviää, joten kaikki palautuu hiljalleen ennalleen :)

Helsingin yliopistolla rakennuksen sisällä oli kipsiversioita
ilmeisesti kuuluisista patsaista. Joittenki genitaalialue oli
peitetty ja toiset taas paljasti kaiken ja lisäks demonstroi koon
omalla kädellään. #pakollinenturistikuva2 #oonhauska

VAKAVA-KOE

En saanu aluks luettuu sitä VAKAVA-kirjaa ensimmäisen artikkelin puoliväliä pitemmälle. Kuitenki päädyin sitten siihen, että maanantai-iltana luin koko kirjan alusta loppuun. Aika paljon asiaa yhessä päivässä, mut aattelin, että mieleen jää ne olennaisimmat. Oon peruskoulusta asti lukenu kokeisiinki edellisenä iltana ja hyvin on menny :D Mut lupaan YRITTÄÄ muuttaa tapani, jos pääsen opettajaopiskelijaks ;) (Huom yrittää, koska jos syönki sanani, ni en oo tavallaan virallisesti luvannu mitään :D)

Tiistaina oli se VAKAVA. Jotenki se koe ei ees tuntunu vaikeelta, mut ihme kieroilua koko koe. Hirvittävän tarkat ohjeet oli kokeen tekemiseen ja jotenki siitä tuli se fiilis, että koulussa eskarista lukion viimeseen asti on toitotettu sitä "aina kannattaa yrittää, vaikka ei tietäiskään" -mottoa, ni se ei kyllä tässä kokeessa todellakaan pitäny millään tasolla paikkaansa :D Jos et voi äitis nimen kautta vannoo tietäväs oikeeta vastausta ni turvallisempaa vaa jättää vastaamatta kokonaan.. Eka osio oli sellanen, että jos vastasit oikein, sait plussaa, jos vastasit väärin tai jätit vastaamatta kokonaan, ni sait esim. -1/-3 pistettä. Tässäki oli vähän epäselvä juttu se, että kummasta saa enemmän miinusta: vastaamisesta väärin vai vastaamatta jättämisestä. Toisessa osiossa sentään oli sellanen, että oikeesta sai plussaa, väärästä miinusta ja vastaamatta jättämisestä ei tullu mitään pisteitä. Vastasin kuitenki yli puoleen kysymyksistä.

"Miksi kaikki tuntee Johanna maatalous-Tukiaisen
niin kuin kolmen sepän kodittoman romanialaisen"
Siinä ne romanikerjäläiset kinasteli keskenään sen oman
lehtensä myymisestä kerätäkseen rahaa
#pakollinenturistikuva3

Tosi moni on väittäny sitä koetta tosi vaikeeks, joten kuvittelen, että jos ja kun koko valtakunnallinen taso madaltuu pisterajoineen, ni sitä pääsis helpommin sinne soveltuvuuskokeisiin. Vähän samaan henkeen ku ylioppilaskirjotuksissa. No mene ja tiedä, 21.5. selviää kuinka käy/kävi.. Jännityksellä jään odottamaan.



TEATTERIKORKEAKOULU

Koska maanantai meni lukiessa opettajahommiin, tiistai kokeessa niin keskiviikkona ja torstaina sit harjottelin dialogin ja monologin. Oikeestaan aika myöhään tein ne ja se harmitti suunnattomasti. Oma saamattomuus ja laiskuus sitte kuitenki pääs selättämään. Osasin esim dialogin tosi hyvin, mut ei me saatu sitä siinä tilanteessa vetää neljää replaa pidemmälle.

Aiemmat professorit Vesa Vierikko ja Kati Outinen vaihtu tänä vuonna Hannu-Pekka Björkmaniin ja Elina Knihtilään. Halusin päästä HP:n raatiin, mut olinki sitte Elinan raadissa. Oli jotenki hienoo nähä yks iso esikuva elämässään ilmielävänä edessään. Tosin tuli sellanen olo, et se ois jotenki hermostunu jossain vaiheessa siihen tekemiseen, mitä mie ja miun pari tehtiin :D Miulla oli siis sama pari kaikissa paritehtävissä, harmitti kontakti-improssa, että sen piti kuiskailla miulle ohjeita, kun sen tarkotuksena kuitenki on se, että ollaan oikeesti kontaktissa. Kokeitten muutokset yllätti tänä vuonna. Oli ihan erilaista ku aiemmin ja oli hienoo, että jo aamupäivässä pääs yksin sen raadin eteen, ku se on aikasemmin käsittääkseni ollu mahollista iltapäivän herkkua. Teatterikorkeekoulun pääsykokeet meni siitä huolimatta samalla kaavalla kun aiempinaki vuosina. En päässy aamupäivää pitemmälle, taaskaan.

Matkakuva 2, Helsinki
Kuvassa se kauan kohkattu Teatterikorkeakoulun rakennus

Siellä oli yks tyttö, joka oli hakenu 8 kertaa ja seki oli aina vaa päässy aamupäivään. Sitä miettii tosissaan, että jos ei oikeesti koskaan pääse sitä aamupäivää pitemmälle, ni kannattasko oikeesti miettii, että onko tää todella se miun juttu vai voiskohan sitä kokeilla jotain muuta.. Siinä vaiheessa kun niitä iltapäivään jatkoon menneitten nimilappuja alko sadella sinne ilmotustauluille ja  sain tietää, etten pääsekkään jatkoon, ni kesätyöpaikan työntekijä oli tullu sinne torille ja toi miulle työsopparin allekirjotettavaks. Jos ei muuta, ni töitä on! :) Vaikka uhosin aiemmin, että "jos en pääse, ni tää on sit tässä ja pidän vuoden taukoo", ni enää en ookkaa varma siitä. Meen Helsinkiin ja eihän sitä tiiä jos johonki tosissaan asiat ottavaan harrasteluporukkaan eksys... Kuitenki tää opistovuos on ollu niin toivottoman kallis, et miulla ei oo opiskelujen ohella varaa maksaa tätä pois. Siitä syystä ois tarkotus  mennä töihin, et saisin vuoden loppuun mennessä maksettuu tän. Nimimerkillä sitä opintolainaaki on tässä viien vuuen aikana tullu otettuu lähes taakaks asti.

Matkakuva 3, paluumatka Juvan toisella puolen

Koko viikon olin Helsingissä tiistaisen VAKAVA-kokeen ja perjantaisen TeaKin pääsykokeen takia. Lähettiin ajelemaan pois joskus 15-16:00 aikoihin ja oltiin siinä yheksän aikoihin illalla Joensuussa. Palailin koululle takas sunnuntai-iltana ja minuu vitutti suunnattomasti se, että meiän huoneen järjestystä oltiin menty muuttelemaan aika radikaalisti kertomatta miulle. Jotenki koululle saavuttuani meni ehkä 10min autolta kävellessä omaan huoneeseen, ku vitutuskäyrä oli huipussaan. Samalla lohduttelin kuitenki itteeni siitä, että onneks ei tarvii olla täällä enää ku viikko ja sit saan olla ärsyyntymättä tällasista asioista, kun miun ei tarvii enää jakaa miun makuuhuonetta kenenkään kanssa :) Ja samalla olin myös ylpee siitä, että olin tehny salaisen ystävän lahjan valmiiks Helsingissä ollessani ja viikonloppuna kotona, koska sillon tää vitutus ei voinu pilata sitä lahjan tekemistä tai sen sisältöä (oon miun lahjasta tosi ylpee, enkä malta oottaa, et saisin antaa sen!)

Viimenen viikko on siis alkanu ja tällä hetkellä ollaanki jo viikon loppupuolella. Seuraavassa blogikirjotuksessa käsittelenki tätä viimestä viikkoa.

To be continued...