Epilogi

Vähän toisenlaiset sunnarit

Terkut täältä sängyn pohjalta ilman päihdyttäviä aineita tai niitten vaikutuksia. Syksy alkaa virallisesti viikon päästä. Sen tietää siitä, että kesäks vuokraamani kalustetun kämpän vuokrasopimus päättyy ens sunnuntaina samoin kun työharjottelu, jonka alotin 1.6.

Oon aivan äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että oon saanu tän kuluneen kesän viettää just tässä työpaikassa just näitten ihmisten kanssa. Oon saanu paljon kannustusta ja tukea uuen oppimisen rinnalle ja se on ollu tosi hienoo, koska esimerkiks eräässä nimeltämainitsemattomassa työharjottelupaikassa osaamattomuutta haukuttiin vaivautumatta näyttämään, miten asia hoidetaan. Ja sehän palveli lopuks kaikkia osapuolia ei ollenkaan. Pääseminen töihin vaati jonkin verran työtä, mutta se on ollu kyllä tuplasti kaiken vaivan arvosta. Mie oon oppinu kuluneen kesän aikana tosi paljon, jos en muuta ni ainaki käsittämään jollakin tavalla sen määrän asioita, mistä miulla ei oo vielä mitään käsitystä. Oi ja voi, mie pidän miun työstä niin paljon!

Tän kesän aikana on kulminoitunu se, että kaikkee ei voi saaha ja joskus saadakseen jotakin on luovuttava jostaki. Idästä lähteminen etelään ei ollu helppoo, mut tiesin et se on oikee ratkasu. Miun tukiverkosto on hyvin vahvasti Pohjois-Karjalassa ja ”kaukana täällä etelässä” on jotenkin tuntenu kuinka pieni ihminen voi olla. Yksinäisyyden tunne ja koti-ikävä varsinki aluks oli aika rankka, mut en muista millon viimeks oisin kokenu näin vahvasti olevani läsnä kanssa ihmisten kanssa elämässä just tätä hetkee ajattelematta, että ”sitten ku sitä ja tätä tapahtuu, nii sitten se elämä alkaa”, kun se elämä koko ajan tässä ympärillä kuitenki tapahtuu kaikesta menneitten ja tulevan murehtimisesta huolimatta.

Ens viikon alussa muutan asumaa uuteen kämppää, virallisesti papereilla ens kuun alusta. Sillon napanuora katkee virallisesti ja ensimmäistä kertaa 20 vuoteen miun henkikirjotuspaikka ei oo enää Pohjois-Karjalassa. Tavarat uuessa kodissani oon onneks ehtiny jo laittaa oikeille paikoilleen, vaikka kiirettä on pitäny. Etelään jään määrittelemättömän pitkäks ajaks; pääsin Joensuuhun ammattikorkeeseen opiskelemaan medianomiks, mutta en sinne välttämättä koskaan oo menossa. Oon tämänki kesän työllistäny itteeni aikasemmilla media-assistentin kaksoistutkintopapereilla, joten tällä koulutuksella luulis tällä alalla töitä riittävän. Työ kun tekijäänsä opettaa. Muuttoavusta haluun kiittää Dj Teamia pakettiauton lainasta, Kihaus Folkia peräkärryn lainasta ja kummisetää kantoavusta Pohjois-Karjalan päässä. Erityisesti haluisin kiittää omaa isääni siitä, että se hullu yhen päivän aikana pakkas auton, ajo Helsinkiin purkamaan sen ja ajo vielä illalla takas kotiin. Ja sai jopa kaiken ehjänä perille, mistä oon hyvin tyytyväinen!

Tänä aamuna 100h pitkän lähinnä taivasalla kaatosateessa vietetyn työviikon jälkeen pyöräiltyäni auringonnousuun ykkösvaihteella (kun en enää jaksanu enää polkee kovempaa) ja selvisin kuitenki perille nukahtamatta tai kävelemättä metriäkään, olin tosi tyytyväinen itteeni. Taas kerran. Välillä asiat ja yleinen suorituminen on ollu työn ja tuskan takana, mutta joka kerta koen entistä elävämmin, konkreettisemmin ja vahvemmin sen, että kyllä mie selviin. Heitti miun eteen mitä vaan. Kuvassa oon Olympiastadionin 72m korkeessa tornissa. Huimaava näköala, mut selvisin hengissä akrofobiastani huolimatta!

Miulla on sellanen olo, että tässä elää jotenki oman elämänsä käännekohassa. Loppujen lopuks uskon siihen, että kaikki menee just niinku niitten pitääki mennä, vaikkei se välttämättä menis niitten alkuperästen suunnitelmien mukaan. Elämä on just niin elämän makusta kun sen pitääki olla 

- Kiitos -

Ympyrä sulkeutuu

Kuuluisat viimeiset sanat

Viimenen aamu oman huoneen ikkunasta

Niin sitä sit taputeltiin viimenen viikko ja koko opistovuos viime viikonloppuna. Tässä päivityksessä vähän tekstiä ja paljon kuvia..

Perjantaina oli valmistujaisjuhla, jossa saatiin lunastaa 6000e kuitit kuluneesta vuodesta. Kakkukahvien ja puheitten jälkeen oli muutama tunti vapaata oleskelua, kunnes kahen aikaan iltapäivällä lähettiin ajelemaan Kajaaniin. Ensin käytiin Rossossa syömässä ja sitten Kajaanin Kaupunginteatterissa kattomasa "Remontti" -niminen näytelmä, oli kyllä huikee. Suosittelisin sitä lämpimästi kaikille, mutta harmi kun sen esitykset loppuu nyt keväällä vähäisen yleisömäärän takia :/ Esityksen jälkeen saatiin esittää kysymyksiä näyttelijöille, jonka jälkeen kotimatka alko. 2.5h kotimatkalla meinas parikymmentä jänistä, yks vasa ja parvi lokkeja jäähä auton alle, mut onneks vahingoilta vältyttiin.

Lauantaina oli meiän omat päättärit. Aamupäivä valmisteltiin ruokia ja ohjelmaa illaks ja kuuen aikoihin mentiin opiston saunalle. Juonsin yhen kerran opistolla karaokea, jotta saatiin juhlistaa päättärit saunalla. Aluks syötiin ruokia ja oli korikiipeilyä, sitten käytiin saunassa ja mieki rohkeena heitin talviturkin suht vilposessa veessä. Sen jälkeen jaettiin salaiselle ystävälle lahjat ja pidettiin sille ihmiselle puhe. Näitten jälkeen meiän vastuuopettaja piipahti opistolla ja annettiin sille improlla "sana kerrallaan-puhe" ja tän kirjotuksen viimesenä näkyvä kuva omilla nimmareilla varustettuna. Opettajan mentyä katottiin n. 30min pitkä video, jonka H oli tehny haastattelemalla meitä ja entisiä opettajia. Illan edetessä itkettiin ja juteltiin ja allekirjotettiin toistemme diplomeita tästä vuodesta. Lisäks kirjotettiin kirjeitä tuleville Rajarikkolaisille, jotka sitten piilotettiin urkkaan. Jännä nähä löytääkö ne niitä :D Hauskaa ois, jos ne löytäiski ne ja sais niitä huippuohjeita ja minkä parhainta: jatkais perinnettä :) Lahtelaiset oli kuulemma löytäny kirjeen vuodelta 2000! 

Seuraavana aamuna oli lähtö, enää ei kovin itkettäny. Mie tiiän, että ei tää oo viimenen kerta ku nää ihmiset näkee. Nää on vaa väliaikaset hyvästit ja kohta me nähään taas. Onneks olin pakkaillu kamoja jo torstaina, ni ei ollu ku kantaa kamat autoon ja keskittyy huoneen siivoomiseen. n. 13:30 lähin opistolta. Saa nähä onko luokkakokousta tai muuta tulevaisuudessa nähtävissä. Kiitollinen oon koko luokalle siitä, millaseks oon teiän seurassa muovautunu ja siitä, kuinka yheksän opistokuukauden aikana mie oon kasvanu tytöstä naiseks.

Ympyröity osa opistosta oli meiän huoneen 305 ikkunat

Huomenna alotan kahen viikon työt Rääkkylässä ja 1.6. muutan Helsinkiin ja alotan siellä uuessa työpaikassa, muuten aika sujuu pääsykoejännityksessä ja uuden alun pelossa. JÄNNITTÄVÄÄ, mutta koen tän olevan tosi oikee päätös :) Epilogin tynkää luvassa sitten, kun ens vuoden jatkosuunnitelmat on selvillä. Loppuosassa saatte nauttia kuvista, joiden myötä tämä blogi vaikenee, mutta vain hetkeksi.. Pitäkää ittenne ihmisinä, vi ses och hörs! 

Opiston vuodenajat oman huoneen ikkunasta katottuna

Huomasin, että petivaatteet oli samat mitä tänne tullessa,

kun täältä lähtiessä. Ympyrä todella sulkeutuu. Vasemmalla

ennen, oikeella jälkeen.

Ylhäällä ennen, alhaalla jälkeen

Muuttokamat. Ensimmäisessä kuvassa huoneen avain ja kirje,
jonka kirjotin henkilökunnalle. Sainki jo vastauksen yheltä
niistä: "Kiitos sinulle - - Säilytä se valloittavuus ja elämän ilo,

jotka sinusta huokuu". I WILL!

Vapauden kaiho

"Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' must yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois."

VAELLUS

Vaellusreitti mapsin mukaan

Tän viikon maanantaina lähettiin aamulla luokan kanssa vaellukselle Patvinsuon kansallispuiston metsien taakse, luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Matkaa yhteen suuntaan oli suunnilleen se 120km. Tarkkaa paikkaa en ees tiiä, että missä oltiin, mutta tässä mapsista kuva, joka antaa vähän osviittaa siitä, missä päin me oltiin. Venäjän rajalle ei ollu pitkä matka ja sitäkös jotkut heikkohermoset luokkatoverit surkutteli. Tosin en usko, että jos nyt hypoteettisesti joku sota Suomeen syttyis, ni ei ne ensimmäisenä jostakin Lieksan metsistä meiän kimppuun hyökkäis.

Erätoverin rakennusvaiheet, alaoikeella mie ja I

Aamulla koululla pakattiin leirintätarvikkeet: avaruuslakanat (laitetaan maahan patjan ja maan väliin suojaamaan kylmältä maalta), trangiat (ruuanlaittoa varten), erätoveri (telttamainen majoite), kirves ja saha (leirinnän ja tulen tekoa varten). Lisäks kaikkien yhteisinä tavaroina pakattiin mukaan saunateltta (jota ei sitten kuitenkaan koko reissun aikana viritetty käyttöön) ja ensiapulaukku. Ruuat ostettiin matkan varrella Prismasta: jokaisella ihmisellä oli 2pvän ruokaan budjetoituna 20€ ja pareittain kun oltiin niin 40€.  

Otin parikseni I:n, joka oli viime vuonna opiskellu saman opiston SELO-linjalla (Seikkailu, erä- ja luonto-opas). Hyödyllistä oli se, että jotenki sain vähän yksityisopetusta näissä kaikissa tulenteko asioissa sun muissa, koska mie en niistä hirveesti tiiä ennalta. Huippua oli, että kaikki suju I:n kanssa siinäki mielessä hyvin, että ruokapolitiikasta oli helppo keskustella kun kummallekki kävi kaikki. 

H oli metsässä pukeutuneena Pikachuks

Mentiin kahella autolla, 9hlö:n pikkubussilla peräkärryn kanssa ja 5hlön henkilöautolla ja ajomatkaan meni 1.5h. Kun päästiin perille, ni kannettiin kamoja suunnilleen kilometrin matkan verran metsään päin. Sana vaellus ehkä johtaa vähän harhaan, koska todellisuudessa me käveltiin metsään ja majotuttiin siellä yks yö, ei niinkään vaellettu mihinkään. Matkan varrella oli nuotiopaikka, mutta jatkettiin pari sataa metriä sen ohi rantaviivaa pitkin paikkaan, johon kasattiin majotteemme. Majotuspaikka oli siis ihan lammen/järven lähellä ja siellä mm tiskattiin käyttämämme astiat, jotkut huimapäät kävi reissun aikana jopa uimassa. Me ei majotuttu kovin lähellä toisiamme, joten annettiin leikkimielisesti majotuspaikoillemme nimet. Kasvissyöjien porukka majottu ihan rannassa, eli "Rantakylässä". Opettajan majotteen nimi oli "Westend", R:n ja H:n majote "Yliskylä", T:n ja K:n "Keskimaa" ja miun ja I:n "Ylätasanko".

Tervaskannosta nuotioks

Kun me tultiin metsään, ni ensimmäisenä pistettiin trangia tulille ja hernekeitot kiehumaan. Samalla käytiin hakemassa erätoveria varten kolme käsivarren paksusta notkeeta puuta, joitten avulla viritettiin telttakangas majotteeks. Ensin syötiin hernarit ja sitten opettajan ohjauksella katottiin R:n ja H:n majotteen kasaus ja sit mentiin toteuttamaan sama käytännössä omassa majotteessa. Seuraavaks etittiin erätoverin eteen pitkä puu, jonka päällä pysty istumaan ja eteen tehtiin nuotiolle paikka. 

Tiskauspiste "Rantakylän" leirinnän lähellä

Kun kaikki oli saanu majotteensa valmiiks ja oli syöty, ni lähettiin metsään etsimään polttopuuta. Koska kyseessä oli suhteellisen luonnonvaranen metsä (puissaki oli naavaa!), ni löydettiin muutama sata vuotta vanha tervaskanto, joka kaadettiin ja vietiin leirintäalueelle. Siellä jokainen ryhmä sai pilkkoa itelleen sytykkeet. Kasvissyöjien porukka tosin keräs sytykkeet ja loput puut kävi hakemassa läheiseltä nuotiopaikalta. Minä ja I kuitenki poltettiin pelkkää tervaskantoa, eikä meiän lähtiessä tarvinnu palauttaa polttopuita oikeeseen paikkaan.

Koko reissun ajan suurimmaks osaks sato ja vaikka oli iltarusko, ni siitä huolimatta aamulla herättiin vesisateeseen. Miulla oli koululta lainassa makuupussi (sen sisällä tosin nukuin omassa makuupussissa). Jossakin vaiheessa heräsin yöllä enkä meinannu päästä sieltä ulos, ahtaan paikan kammosena meinasin saaha paniikkikohtauksen, mut onneks väkivaltanen repiminen pelasti tilanteen!

Kokonaisuutena reissu oli hyvä ja opettavainen. Se jotenki herätti ajatukselle siitä, kuinka me ihmiset oikeesti omilla kaupunkirakennelmilla tuhotaan tätä maailmaa, kun nää kaikki kauniit luonnonpaikat tuhoutuu meidän itsekkyyden takia. Siellä oli niin paljon kauniimpaa, ku missään kaupungin asutusalueella. Ois joskus hauska päästä metsään uuelleen!

Naavaa

ENSI-ILTA

Pölösen kurssin tuotos oli vihoin saatu valmiiks ja vaellukselta paineltiinkin suoraan Outokummun Kino Maritaan katsomaan tää hieno teos, mitä oltiin saatu aikaseks. Tottakai harmittaa vieläki, että ensin tehtiin lyhäri ja vasta sen jälkeen meillä oli kurssi, missä opeteltiin olemaan kameran edessä :D Mutta Pölönen itekki sano, että ens vuonna jos tää tämmönen yhteistyö toistuu, ni sillon on sitten tilanne toinen ja tehään treenikausi ensin. Harmittihan se käytännön tilanne tässä, mut onneks meistä on apua tuleville kursseille! 

Katottiin leffa ja syötiin kuvaussihteerin loistavia ruokia. Ammattiopiston opettaja kuitenki koki pahaa mieltä huonolaatusesta tykistä ja halus käyä toisen tykin, joten me jäätiin oottamaan, että nähtäis elokuva uuelleen. En ois jaksanu olla enää siellä, mutta kaikki muut lähti, joten se ois ollu inhottavaa, että meki oltais menty. 

Lyhäriä katsoessa sitä jotenki tajus, että kyllä se taustalla soiva musiikki elävöittää asioita niin paljon. Se jotenki rakentaa paljon kaikkia mielikuvia sen kuvan ympärille, mitä ei ilman ääntä olis.

HUPPARIT

Logon suunnittelu minä ja H, vektorointi äiti

Jee!! Viimeinki saatiin hupparit! Miun ja H:n yhteistyö oli saumatonta ja äitiäki graafisen suunnittelijan avusta pitää kiittää. On oikeesti hieno mahollisuus, et oikeesti saatiin just sellanen ku haluttiin. Tilattiin paidat Joensuun Tukkutiimiltä. Huppuun tuli PKKY:n logo bodeerattuna ja selkään suunnittelemamme kuva, jossa kaks R-kirjainta (Rajarikko) muodostuu meidän omista nimistä. Hintaa paidoista ei vielä tiedetä, koska laskua ei oo vielä saatu. Toivottavasti paita maksaa maksimissaan sen 30€.. Todellista hintaa tosin joudutaan vielä jännittämään!

AIKIDOPALAUTE

Taidehippikuvakollaasi vaellukselta

Eilen oli viimenen kerta aikidoa, mikä koostu lähinnä kevyestä kehonhuollosta ja lopuks palautteesta kuluneen vuoden ajalta. Koska oon aakkosissa aina viimesenä, sain palautteenki viimesenä. Opettaja kerto sitä, kuinka se oli vuoden alussa miettiny, et mie voisin keposesti olla aikidoryhmässä vuoden paras. Miun keho on kaikista tasapainosin ja ainoo ongelma miulla on miun pää. Olin heti vuoden alussa sanonu sitä, kuinka miun kunto vois olla parempiki. Eli miun pitäis muuttaa asennetta ja uskoo itteeni enemmän, koska miussa selvästikki on potentiaalia. Miun keho ottaa hyvin voimaa vastaan ja antaa sitä ja mahollisesti teatteriuraa ajatellen siitä on miulle tosi paljon hyötyä. Miulla on kuulema loistava työkalu jo luonnostaan. Opettaja sano, et se mielellään ottais miut sen ryhmään piiskattavaks ja rääkättäväks. Oon oikeesti miettiny tuota aikidon jatkamista, koska se vaikuttaa oikeesti hauskalta. Jotenki oli hienoo saaha sellasta palautetta, jota ei ollu aiemmin saanu ja jotenki se palaute valo minuun uskoa siitä, että jos mie nyt oikeesti alan pitää itestäni hyvää huolta ja treenaamaan tosissaan, ni miulla on mahtava työkalu käytettävänä.

Niitä harvoja hetkiä kun aurinkoki paisto

Hauska jotenki on se, että miulle miun entinen teatteri-ilmasun ohjaaja anto palautetta, et miun pitäis fyysistää enemmän asioita, koska verbaliikka alkaa olla kohillaan. Ja sit saan sellasta palautetta liikuntaa vuosikausia harrastaneelta ihmiseltä, että miun kroppa on miulle loistava työkalu. Mut onhan noiden palautteiden välissä kuitenki pari vuotta. En malta oottaa sitä, että saisin ostettuu itelleni kunnon lenkkarit ja sykemmittarin ja sitten pääsisin alottamaan tuon juoksun kunnolla: loppus penikkataudit ja sais kunnon kasvatettuu hyvin ilman rikkomatta paikkojaan tai aiheuttamatta pitempiaikasta haittaa omalle kropalle.

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

I kohentaa nuotiota ja pakissa kiehuu kaakaovesi

Eilen käytiin kattomassa meidän viimeset ja tämän kevät kauden viimeset Kaupunginteatterin lasiterassin "Päästä irti - irti päästä" -improt. Miun mielestä Petteri Rantatalo on kyllä huippuhauska ja sillä on jotenki näyttelijänä hienosti paketti kasassa :) Improjen jälkeen käytiin kuoro-opettajan kanssa yhillä baarissa ja ikäänku hyvästeltiin viimesen kerran ilman kiireitä.

Tänään meillä on vapaapäivä. Suunniteltiin, että jokainen meidän luokkalainen kirjoittas käsin kirjeen koko luokalle. Sit ne kirjeet kopioitais ja niistä koostettais kirja, jonka kaikki sais muistoks tästä vuodesta. Toivottavasti sen tekeminen onnistuu, eikä homma kaatus ennen ku se ois alkanukkaa..

Näkymät erätoverista ulospäin, I pitää nuotiosta huolta

Huomenna saadaan todistukset ja käydään Kajaanin Kaupunginteatterissa kattomassa esitys, sekä syömässä yhessä ennen sitä. Lauantaina onki sitte meiän linjan omat päättärit koulun saunalla ja saan vihdoin antaa salaiselle ystävälle sen lahjan!! JÄNNÄÄ!!

Vaikka en NäTylle ja TeaKiin tänä vuonna(kaan) päässy, ni hätä ei oo tämän näkönen! Nimittäin Karelia AMK.sta on tullu pääsykoekutsu Medianomin opintoja varten, samoin Turku AMK kutsu miut Teatteri-ilmasun ohjaajan pääsykokeisiin! 21.5. selviää pääsenkö opettajankoulutukseen pääsykokeisiin. 

Hyvät ihmiset, toivoa on! Ainakin niin kauan, kun on uskoa ;)

Improliiga ja Helsinki-ekskursio

"Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan!"

Tajusin vasta, että tästä kuvakulmasta on selkeesti tullu juttu

Ihan kohta on kesä! Nyt tässä puolentoista viikon aikana nurmikko ja puut on alkanu vihertää tosi paljon, vaikkaki lunta on satanu enemmän ku laki sallii. Kyllä sitä lunta nyt saadaan, mut ei sitte viime jouluna voinu olla... Vielä sunnuntaina 4.5. matkalla Helsinkiin, meni Parikkalan kohalla raja siitä, missä nurmikko ensimmäisenä kunnolla vihertää. Nyt se on täällä meilläki! Ihana vihreys, harmi ku sataa koko ajan. Mut kyllä sitä aurinkoa vielä riittää!! Ainaki ens viikon sääennusteitten mukaan toivottavasti.

On kerenny 1,5 viikon aikana kertyy kaikenlaista kerrottavaa Improliigan finaalista ja pääsykoereissuista aina viimesen kouluviikon toimintaan, joten kerron viime viikon hommista ja tästä viikosta eri blogikirjotuksissa :)

Improliigan väritunnut meidän ryhmällä oli vihreä.
#viimeiseenvapaaseentissoon

Tosiaan viime tiistaina oli Improliigan finaali. Jännitti tosi paljon, mut silti mieletöntä mikä mahollisuus meillä oli niinkin paskalla menestyksellä liigan aikana! :D Meiän porukassa oli miun lisäks  T, E, H ja TT. Huippu porukka. Minä T, E ja H voitettiin runkosarjan eka ottelu ja Minä T, H ja TT voitettiin semifinaali. Sen takia päätettiin, että näillä ihmisillä mennään finaaliin. Ottelu oli todella tasanen, koska neljästä erästä kumpiki joukkue voitti kaks (ja neki 1/2-2 pisteen eroilla), joten päädyttiin bonuserään, missä yleisön ääni ratkas. Oli todella jännittävä, tiukka ja samalla tasanen finaali, mut joka tapauksessa me voitettiin! Aivan mahtavaa! Väinö-niminen improliigan pokaali odottelee urkan eteisessä ens vuoden opiskelijoita ja toivottavasti sieltä muodostuu joukkue, joka puollustaa meiän kunniaa!!

Matkakuva 1, menomatka

Viikonloppuna pakkasin kamat ja lähin sunnuntaina 4.5. ajamaan Joensuusta Helsinkiin. Huippuja oikeesti nuo Facebookin Kimppakyytisivustot. Niitten kautta sain auton menomatkalla täyteen ja takasin tullessaki meitä oli kyyissä kolme ihmistä. Jotenki on järkyttävää, että VR:n matkat JNS-HKI välillä maksaa opiskelijoille parhaimmillaan 45€!! SIIS AIVAN JÄRKYTTÄVÄN KALLISTA! Vielä tyyliin joskus vuos sitte hinta oli joku 30€. Ymmärrän sen, että matkustajien määrä vähenee ja sen takia pitäis nostaa hintoja, mut ei ne asiakkaat sillä tavalla lisäänny. Ja pelkällä aikuisen lipun hinnalla matka eestakasin on halvempaa lentämällä. USKOMATONTA. Omalla autolla mennessä, jos sen saa täyteen matkustajia, matkaan menee vaan n.15e/hlö, joka on järjettömän halpaa! Miun mielestä junamatkojen pitäis maksaa opiskelijalle ton verran. Menomatkalla kyydissä oli kaks muutaki TeaKkiin pyrkijää, jotka näillä tiedoilla ei kumpikaan päässy aamupäivää pidemmälle. Matkat kulu kimppakyytiläisten kanssa tosi rattosasti vaikka menomatkalla ei ollukkaa oikein ääntä puhella.

Suoritin VAKAVA-kokeen Helsingin yliopistossa osoitteessa
Unioninkatu 34. Sattumoisin se sijaitsee ihan Senaatintorin
vieressä. #pakollinenturistikuva1

Vapun ja viikonlopun aikaan ääni hävis kokonaan ja olin aika paineessa siitä, että mitähän mie nyt teen, kun miun mielestä miun paras taito on ehottomasti laulu. Tai oikeestaan siinä asiassa oon kaikista varmin ja sitä oon eniten tehny. Sellasella raakkumisella sitä ei pystyis tekemään, ku ääni häviää kesken laulun ja ääni ala on kaventunu todella paljon. Onneks sitten kävin läheisestä apteekista hakemassa glyserolia ja hunajaa sisältävän ruiskeen, jota suihkutettiin suoraan kurkkuun. Äänen lähteminen siis johtuu siitä, että kurkku on kuivunu ja sit limakalvot ja äänihuulet ärtyy. Suihkuttamalla tätä "voiteluainetta" limakalvo ikäänku placebo-efektin lailla kuvittelee, että kaikki on ok ja ärtymys häviää, joten kaikki palautuu hiljalleen ennalleen :)

Helsingin yliopistolla rakennuksen sisällä oli kipsiversioita
ilmeisesti kuuluisista patsaista. Joittenki genitaalialue oli
peitetty ja toiset taas paljasti kaiken ja lisäks demonstroi koon
omalla kädellään. #pakollinenturistikuva2 #oonhauska

VAKAVA-KOE

En saanu aluks luettuu sitä VAKAVA-kirjaa ensimmäisen artikkelin puoliväliä pitemmälle. Kuitenki päädyin sitten siihen, että maanantai-iltana luin koko kirjan alusta loppuun. Aika paljon asiaa yhessä päivässä, mut aattelin, että mieleen jää ne olennaisimmat. Oon peruskoulusta asti lukenu kokeisiinki edellisenä iltana ja hyvin on menny :D Mut lupaan YRITTÄÄ muuttaa tapani, jos pääsen opettajaopiskelijaks ;) (Huom yrittää, koska jos syönki sanani, ni en oo tavallaan virallisesti luvannu mitään :D)

Tiistaina oli se VAKAVA. Jotenki se koe ei ees tuntunu vaikeelta, mut ihme kieroilua koko koe. Hirvittävän tarkat ohjeet oli kokeen tekemiseen ja jotenki siitä tuli se fiilis, että koulussa eskarista lukion viimeseen asti on toitotettu sitä "aina kannattaa yrittää, vaikka ei tietäiskään" -mottoa, ni se ei kyllä tässä kokeessa todellakaan pitäny millään tasolla paikkaansa :D Jos et voi äitis nimen kautta vannoo tietäväs oikeeta vastausta ni turvallisempaa vaa jättää vastaamatta kokonaan.. Eka osio oli sellanen, että jos vastasit oikein, sait plussaa, jos vastasit väärin tai jätit vastaamatta kokonaan, ni sait esim. -1/-3 pistettä. Tässäki oli vähän epäselvä juttu se, että kummasta saa enemmän miinusta: vastaamisesta väärin vai vastaamatta jättämisestä. Toisessa osiossa sentään oli sellanen, että oikeesta sai plussaa, väärästä miinusta ja vastaamatta jättämisestä ei tullu mitään pisteitä. Vastasin kuitenki yli puoleen kysymyksistä.

"Miksi kaikki tuntee Johanna maatalous-Tukiaisen
niin kuin kolmen sepän kodittoman romanialaisen"
Siinä ne romanikerjäläiset kinasteli keskenään sen oman
lehtensä myymisestä kerätäkseen rahaa
#pakollinenturistikuva3

Tosi moni on väittäny sitä koetta tosi vaikeeks, joten kuvittelen, että jos ja kun koko valtakunnallinen taso madaltuu pisterajoineen, ni sitä pääsis helpommin sinne soveltuvuuskokeisiin. Vähän samaan henkeen ku ylioppilaskirjotuksissa. No mene ja tiedä, 21.5. selviää kuinka käy/kävi.. Jännityksellä jään odottamaan.



TEATTERIKORKEAKOULU

Koska maanantai meni lukiessa opettajahommiin, tiistai kokeessa niin keskiviikkona ja torstaina sit harjottelin dialogin ja monologin. Oikeestaan aika myöhään tein ne ja se harmitti suunnattomasti. Oma saamattomuus ja laiskuus sitte kuitenki pääs selättämään. Osasin esim dialogin tosi hyvin, mut ei me saatu sitä siinä tilanteessa vetää neljää replaa pidemmälle.

Aiemmat professorit Vesa Vierikko ja Kati Outinen vaihtu tänä vuonna Hannu-Pekka Björkmaniin ja Elina Knihtilään. Halusin päästä HP:n raatiin, mut olinki sitte Elinan raadissa. Oli jotenki hienoo nähä yks iso esikuva elämässään ilmielävänä edessään. Tosin tuli sellanen olo, et se ois jotenki hermostunu jossain vaiheessa siihen tekemiseen, mitä mie ja miun pari tehtiin :D Miulla oli siis sama pari kaikissa paritehtävissä, harmitti kontakti-improssa, että sen piti kuiskailla miulle ohjeita, kun sen tarkotuksena kuitenki on se, että ollaan oikeesti kontaktissa. Kokeitten muutokset yllätti tänä vuonna. Oli ihan erilaista ku aiemmin ja oli hienoo, että jo aamupäivässä pääs yksin sen raadin eteen, ku se on aikasemmin käsittääkseni ollu mahollista iltapäivän herkkua. Teatterikorkeekoulun pääsykokeet meni siitä huolimatta samalla kaavalla kun aiempinaki vuosina. En päässy aamupäivää pitemmälle, taaskaan.

Matkakuva 2, Helsinki
Kuvassa se kauan kohkattu Teatterikorkeakoulun rakennus

Siellä oli yks tyttö, joka oli hakenu 8 kertaa ja seki oli aina vaa päässy aamupäivään. Sitä miettii tosissaan, että jos ei oikeesti koskaan pääse sitä aamupäivää pitemmälle, ni kannattasko oikeesti miettii, että onko tää todella se miun juttu vai voiskohan sitä kokeilla jotain muuta.. Siinä vaiheessa kun niitä iltapäivään jatkoon menneitten nimilappuja alko sadella sinne ilmotustauluille ja  sain tietää, etten pääsekkään jatkoon, ni kesätyöpaikan työntekijä oli tullu sinne torille ja toi miulle työsopparin allekirjotettavaks. Jos ei muuta, ni töitä on! :) Vaikka uhosin aiemmin, että "jos en pääse, ni tää on sit tässä ja pidän vuoden taukoo", ni enää en ookkaa varma siitä. Meen Helsinkiin ja eihän sitä tiiä jos johonki tosissaan asiat ottavaan harrasteluporukkaan eksys... Kuitenki tää opistovuos on ollu niin toivottoman kallis, et miulla ei oo opiskelujen ohella varaa maksaa tätä pois. Siitä syystä ois tarkotus  mennä töihin, et saisin vuoden loppuun mennessä maksettuu tän. Nimimerkillä sitä opintolainaaki on tässä viien vuuen aikana tullu otettuu lähes taakaks asti.

Matkakuva 3, paluumatka Juvan toisella puolen

Koko viikon olin Helsingissä tiistaisen VAKAVA-kokeen ja perjantaisen TeaKin pääsykokeen takia. Lähettiin ajelemaan pois joskus 15-16:00 aikoihin ja oltiin siinä yheksän aikoihin illalla Joensuussa. Palailin koululle takas sunnuntai-iltana ja minuu vitutti suunnattomasti se, että meiän huoneen järjestystä oltiin menty muuttelemaan aika radikaalisti kertomatta miulle. Jotenki koululle saavuttuani meni ehkä 10min autolta kävellessä omaan huoneeseen, ku vitutuskäyrä oli huipussaan. Samalla lohduttelin kuitenki itteeni siitä, että onneks ei tarvii olla täällä enää ku viikko ja sit saan olla ärsyyntymättä tällasista asioista, kun miun ei tarvii enää jakaa miun makuuhuonetta kenenkään kanssa :) Ja samalla olin myös ylpee siitä, että olin tehny salaisen ystävän lahjan valmiiks Helsingissä ollessani ja viikonloppuna kotona, koska sillon tää vitutus ei voinu pilata sitä lahjan tekemistä tai sen sisältöä (oon miun lahjasta tosi ylpee, enkä malta oottaa, et saisin antaa sen!)

Viimenen viikko on siis alkanu ja tällä hetkellä ollaanki jo viikon loppupuolella. Seuraavassa blogikirjotuksessa käsittelenki tätä viimestä viikkoa.

To be continued...

 

Reppurin laulu

"Karjalan mail kuldakägözet kukkuu"

Kerranki pilvinen kuva huoneen ikkunasta. Jos ihan tarkkaan

kattoo,ni voi nähä ku puut jo vihertää <3Tänään nähtiin kolme

sitruunaperhosta. Kuulema ensimmäisen perhosen näkeminen

ennustaa kesän: tästä kesästä ois sen mukaan tulossa

ilonen (JEE)! :)

Oon ollu kamalan ahistunu viime viikot näitten pääsykokeitten takia. Vähän pskana siitä, etten päässy NäTyllä jatkoon ja sit taas ahistunu siitä, että pitäis lukee. Jotenki lukio imi viimesetki mehut, en oo omaks ilokseni lukenu juuri mitään sen jälkeen, ku lukiossa opiskelin ja sieltä pääsin pois. VAKAVA:an viikko aikaa ja oon ehkä puolessa välissä ekaa artikkelia :D Mut viikko on kuitenki enemmä ku ei mitään. Nyt ku luen joka päivä jotaki, ni vielä ehtii. Sit se on herran haltuun, uskon et jos on tarkotettu niin, ni kyllä mie kouluun pääsen ;) Onneks kävin tänään A:n kanssa kahvilla. Se opiskelee luokanopettajaks ja jotenki sen kanssa juttelu valo minuun uskoo, et kyl tää tästä. En luovuta! Meen sinne kokeeseen lottoomaan vaikka, jos en muuta :)

Shakespeare, voi hyvän tähen siun kanssas,

miks kirjotat niin vammasia ja samalla yleis-

sivistykseen kuuluvia raivostuttavalla kielellä

kirjotettuja tekstejä?! Ärsyynnyn näistä

teksteistäs suunnattomasti :D Kyseisen

sankarin tekstien tekemiselläalotettiin A-L:n

kanssa syksyllä (yöks) ja tähän tää vuos sit

päättyy.

Oi ja voi. Teakki aiheuttaa päänsärkyä ja sydämentykytyksiä. Oon nyt lukenu Macbethin ensimmäisen kerran melkein kokonaan, tarkotus ois viimestellä kirja ennen nukkumaan menoa. Joka päivä ja koko ajan keksin jotaki muuta tekemistä, ettei tartteis lukea, ja tapaan ihmisiä, joita en oo aikoihin nähny. Toisaalta hyvä, koska kohta on kesä ja muutan täältä pois, mut kuitenki pitäs nyt priorisoida oikeesti tää homma, eikä vaa vältellä tätä. Tai ehkä alitajunta koittaa kertoo miulle jotain: ehkä vuos työelämässä ois tosiaan paikallaan :)

Niin tosiaan, muutan töitten takia HKI kesällä, suunnitelmissa ois vähän tehä joku "landemimmi maailmalla" -tyyppinen videoblogi siitä, ku oon "isolla kirkolla" pitemmän aikaa ku vaa viikon.. Mut saa nähä miten innostun ja miten on aikaa... Pitäis tutustuu tarkemmi tohon kännykän kameraan, kun ei parempaakaan oo tällä hetkellä tarjolla :) Julkisesti sanominen on kai lupaus...

Viimesetki jäät lähti viime viikon alussa ja harmitti, ku K ei ollu näkemässä. Sitä ahisti ikuisuuelta tuntuva talvi ja ois ollu jotenki hienoo, et se ois päässy näkemään, et kyl se aurinko paistaa risukasaanki ja kyllä se kesä sieltä tulee!!

Kuva Improliigan ottelusta, kuvassa H, TT ja minä. Harkeliini-

teemalla toteutettu impro kertoi Nunnista, joita Saatana

koetteli. Tällä improlla varmistettiin paikkamme liigan

finaalissa, joka taistellaan huomenna! :)

Tiistaina 22.4.-14 oltiin improliigan semifinaaliottelussa. Ollaan voitettu runkosarjassa neljästä ottelusta yks (koska yhessä tuomari laski pisteet väärin), mut voitettiin semifinaali, joten uskomatonta, et kuitenki ollaan finaalissa! Järjetöntä :D Mut ihan hyvillä mielin sinne. Viimesessä runkosarjan ottelussa oli huono energia ja otettiin kunnolla turpaan, mut meno oli kyllä ihan toista luokkaa sit tuolla semifinaalissa. Uskon vahvasti kyllä siihe, että TT teki kyllä osansa joukkueen jäsenenä. Jotenki miun mielestä me oltais oltu pulassa ja vailla sitä energiapiikkiä, mikä me panikoivasta ja lähes housuun paskovasta TT saatiin meiän joukkueelle. Oon sille kyllä tosi kiitollinen :) 

Niittylahen uimaranta 25.4.-14, kyllä avovesi ja auringonpaiste on maaginen

yhistelmä. Ensimmäinen kalastaja veneineen spotattu keskellä järvee samana

päivänä. Kohta on kesä!!

Pääsiäisviikon aikana suunniteltiin huppareihin logo. Mie ideoin, H toteutti niin pitkälle ku pysty ja äiti teki loput tarvittavat painoa varten. Viime viikolla käytiin tilauspaikasta hakemassa paidat kokeilemista varten ja perjantaina tehtiin tilaus. Toivottavasti sieltä nyt tulis tosi hyvät paidat! En malta oottaa :) Olin tosi tyytyväinen, että saatiin toteutettuu sellanen logo, missä otettiin vähän muiltaki tulleita ideoita huomioon ja sit kuitenki pääidea oli miusta tosi hyvä :) No tietysti ku se oli oma :D Mut mistään muusta ideapohjasta ei tullu sellasta "tää on just se" -fiilistä, toisin ku tästä.

Tilataidetta samalla rannalla, mistä aiempi kuva. H tosin

yritti sabotoida sitä tunkemalla noita mustia kiviä sekaan,

ikäänku en huomais :D

Keskiviikkona 23.4.-14 oltiin Kaupunginteatterin "Päästä irti - Irti Päästä" -ryhmän lämppäreinä. Laulettiin Even johdolla "Kalliolle Kukkulalle", "Oi Dai" ja "Jeesus ei tule oletko valmis" -biisit. Yleisö oli vähän hankala ja joitaki virheitä tuli, mut ei se mitään, esitettiin ne kuitenki :)) Sit perjantaina laulettiin avoimen yliopiston valmistujaisissa Oi Dai (opettajan tekemällä, miun mielestä täysin typerällä koreografialla, jonka tekemisessä loppu usko kesken kaiken) ja Reppurin laulu (uus kaunis karjalainen kappale, jota en aio unohtaa!). Siinä ruokaillessa biisien välissä juteltiin mm VAKAVA-kokeesta. Ahistus vaa paheni :D Ei mitään järkee siinäkää.. Mut onneks se on nyt lievittyny A:n kanssa jutellessa :)

Viikonloppuna kotosalla laitettiin simat pörisemään

sankkoon. Vappu on ylihuomenna, kotiin tosin pääsen

vasta viikonloppuna

Viime viikolla ja tällä viikolla ollaan vähän sekoiltu noitten aikataulujen kanssa. Jotenki ärsyttää sellanen, että sovitaan, et koulu alkaa vaikka ysiltä. Sit mene oottelemaan sitä opettajaa, joka ei kuitenkaan tuukkaa ajallaa ja hetken päästä selviää, että se oli unohtanu jonku kokouksen ja se oli menny sit sinne. Tääki päivä vaan jutusteltiin mukavia. Ootan jo vappuu, tää viikko on jotenki NIIN turha. Jotenki on improvisoitu niin kokonaan tää opintokokonaisuus, aikataulutus ja päivien koostumus, että en tiiä mitä sanoo. Raivostuttaa, mut toisaalta kai sitä ois päästettävä siitä kontrollista jollain tapaa. "Paskimmassa" tapauksessa sitä tajuais, että tässä on ärsyyntyny ihan turhaan ja tajuaa jonku helvetin ison asian joskus kymmenen vuuen päästä. Uskomatonta.

Tänään käytin V:tä Outokummussa tekemässä jälkiäänityksen Kuvan ja äänen opiskelijoitten lyhäriin. Voin kertoa, että Miikka Rekola on kyllä hieno mies! Hirveen läjän äänituotannollista hommaa on hoitanu yksin kotiin, ku lyhärin alkuperäsistä tekijöistä ei siihen oo ollu. Pakko nostaa hattua, vaikuttaa siltä, et se on sellanen, joka tulee vielä ittensä työllistämään tässä elämässä! :) 

Onneks tää kolmen päivän perseily on kohta ohi. Pitää vaan nyt käyttää tää kaikki aika lukemiseen pääsykokeisiin, niin on parhain. Koska ens viikolla oon pääsykokeissa, huhhu miten jännää, ja sit onki viimenen viikko kouluu, sitä mie ootan! Koska kaikki on ihanan tärkeetä ja hyödyllistä, on tavotteita ja suunnitelma!:)

Viimesen viikon ohjelma:

Ma: huppareitten nouto

Ma-Ti: vaellus

Ti: Lavastus -elokuvan (AmoO) ensi-ilta

Ke: Aikidon palaute, koulun yleiset päättärit, PIIP-improt ja kuoro-open miitti!

To: Vielä avoin

Pe: Kajaanin Kaupunginteatterille teatteriretki ja todistusten jako

La: Omat viralliset päättärit koulun saunalla

Su: Muutto

Vaikka ootan innolla loppua, ni on tunnelmat samalla haikeet kyllä. Jotenki tosi erilainen vuosi on ollu ja niin opettavainen kaikesta, vaikka ei sitä kaikkee vielä osaakkaa kertoo/määritellä :)) Nyt kuitenki näihin kuiin ja tunnelmiin!!

<3