Vasen, vasen, vasen kaks kolme!

Vauvan askelin

Blogin kirjottamisessa on taas kestäny, oon ollu tosi poikki ja viikonloput koitan lomailla, mut aattelin nyt kertoo kuluneen viikon tunnelmia.

Kuvia aamulenkiltä 1

Viime perjantaina meiän ryhmänohjaaja tuli paikalle ja se kävi heti aamusta juoksuttamassa meistä niitä, jotka oli lusmunnu aamulenkiltä. Lenkin jälkeen Yle tuli kuvaamaan meitä, linkkiä Yle Areenaan luvassa myöhemmin. Meiän piti aiemmin kattoa dokumenttia Mika Myllylän valmistautumisesta hiihtokisoihin ja ottaa siitä oppia. Tämänki takia opettaja halus, että me mennään yhtenä ryhmänä aamulenkille, nyt ollaan aika hajallaan käyty.

Maanantaina menin vielä parini kanssa tuttuun tyyliin, tällä kertaa vanhan tutun 2min kävelyä 2min juoksua sijaan 2min kävelyä 4min juoksua. Tätä jälkimmäistä siis vedettiin ekat 15min, seuraavat 15 juostiin koko matka. Tuli ihan sikahuono olo ja aamupalan jälkeen menin shakespearin treenaamisen sijaan 1,5h lepäilemään sängynpohjalle.

Tiistain lenkillä sitte mentiin isolla porukalla, jossa ei kuitenkaan kaikki ollu mukana. Mentiin tosi kovaa vauhtia, koska juostiin koko matka. Kaikki ensim "omaan tahtiin" (isossa ryhmässä kuitenki) ja sitte takasin marssimuodostelmassa juoksua. Kahessa päivässä keskinopeus vaihtu 8km 12km. Se oli tosi hurja muutos. Tänä aamuna sitte kaikki lähtiki vähän eri teille juoksemaan, en tiiä sitte, että johtuko siitä, että yleinen vauhti tuntu huonolta. Siis tänään juoksin yksin. Tosin lähes joka aamu tällä viikolla on ollu tosi huono olo juostessa.. Toisaalta yks meistä sairastu tänään vatsatautiin, joten voi olla, että on jotakin taudinpoikasta liikkellä.

Kuvia aamulenkiltä 2

Juostessa pidän aina sports tracker -sovellusta puhelimessa päällä, joten näkee reitin, minkä on juossu ja paljon on menny aikaa ja mahollisesti kaloreita. Esimerkin ja kuvan tästä sovelluksesta voi nähä aikasemmasta kirjotuksestani Venäläinen koira nimeltä Tipsu, kuva on heti ensimmäisenä.

Saliohjelmaa en oo vieläkään saanu tehtyä. Katoin pakkotoiston sivuilta jonku, mutta en ymmärtäny sanaakaan niistä liikkeistä, joten pitänee tutustua kaverin kanssa niihin tarkemmi, ennen ku alan väärällä tekniikalla repimään.

Keskiviikkona alotin kuitenki alusta juoksukoulun aloittelijoille. Tein sitä joskus aiemminki. Voin myöhemmin laittaa (jos muistan) ohjeet siitä, miten kuukauden aikana saa aerobista kuntoa parannettua ja hiljalleen alottamalla juoksemisen tuntumaan miellyttävältä. Tänään ois ollu toinen juoksupäivä, mut menin pelaamaan salibandyä koulun liikuntakerhoon, joten siirsin lenkin suosiolla huomiselle. Viikonlopun aikana ois tarkotus laittaa treeniohjelma kuntoon ja alottaa salilla käynti.

Aikasemmin blogissani mainitsin siitä, että "ei kannata piilottaa lahjakkuutta vakan alle". Viime perjantaina ylen kuvausten aikaan meiän ryhmänohjaaja yritti taas tsempata minuu sillä, että "pois sieltä takarivistä" ja muutenki yritti puskee miusta taistelutahtoa irti, mut valitettavasti se ei auttanu mihinkään. Tuntu, että tässä mie oon, enempää ei tuu ulos.

Kuvia aamulenkiltä 3

Meillä on aikidoa ma, tanssia pe ja ti-to meillä toimii näyttelijä opettajana näyttelijäntyö 1-kurssilla. Tänään se opettaja sano, että tällä viikolla miun kanssa on edetty tosi paljon, koska oon vihoinki tullu ulos kuorestani. Olin niin ylpee itestäni ja tuntu hienolta, ku se kehu. Miusta on koko ajan tuntunu siltä, että on ollu tosi hankala olla, koska sisällä on joku lukko, mikä ei aukee. Enkä oikein tienny, että mikä se on ja mistä se johtuu, joten en oikein tienny, mitä tehä sille. Oon miettiny sitä koko viikon, koska viime viikolla opettaja sano, että jostaki syystä en vaa anna mennä vaan laitan vastaan. Henkisesti siis joissaki asioissa en anna asioitten tuntua, vaikka en haluis tehä niin.

Käytiin tiistaina jälleen kerran inhokkikohtaus Shakespearista. En pitäny siitä, koska ensin en meinannu oppia hankalaa suuhun sopimatonta kieltä ja voimakas murre puski kaunokielisen tekstin päälle. Lisäks teksti itessään tuntu tosi teennäiselle. Oli siis aikamoinen asenneongelma koko homman tekemiseen jo heti kärkeen. Aiemmin näyteltiin kohtaus autossa, mut se ei staattisuutensa takia toiminu ollenkaan. Seuraavaks kokeilin lattian harjaamista, mut sekää ei oikein tuntunu omalta. Olin alusta asti jotenki alitajusesti miettiny luuttuamista, mutta mitään en sen eteen tehny, koska halusin antaa tilaa kaverin idealle, enkä polkee sen päälle. Loppujen lopuks kuitenki päädyttiin luuttuamiseen, koska jotenki tuntu, että siitä sais ees jotain irti.

Kesken kohtauksen sitten ääni alko paksuuntua, mut en antanu itteni itkee, koska aattelin, että se ei sovi siihen. Ohjaaja kuitenki pyys, että tehkää se uuelleen ja anna sen itkun tulla. Miulla ei ollu mitään henkilökohtasta itkua aiheuttavaa asiaa, eikä miulla ollu mitään suunnitelmia sille itkulle, mut se vaan tuli jostain siinä tehhessä.

Oon niin ylpee tästä viikosta ja oon tosi tyytyväinen ollu meiän sijaisohjaajaan. Se jotenki tekee kaikesta tekemisestä tai lähinnä aistimisesta ja olemisesta helppoo. Se on lämmi ja helposti lähestyttävä, eikä siitä tuu sellasta negatiivista tai helvetin vaativaa fiilistä, joka vetää miut enemmä lukkoon ku auki.

Tänään hauskinta koulussa oli se, ku jakaannuttiin kahteen eri rymään ja tehtiin tahallaan tositositosi paskat näytelmät. Oon aika paskan huumorin ystävä, joten meinasin monet kerrat laskee alleni, ku olin kuolla nauruun! Ehoton suosikkitehtäväni tähän mennessä :)

Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla mennä lenkille!! Viikonloppuna treeniohjelman ja monologin tekstin opettelun kimppuun <3

p.s. Näköjään aiempiin kirjotuksiin on tullu väärä kellon aika, koska aikavyöhyke on väärä :D