Vaellus

Kolin Herajärvenkierros

Paljon maisemia ois jääny huomaamatta jalkojen tuijottelulta, jos ei ois muut matkailijat jääneet ihastelemaan :)

Lähettiin siis torstaina Kolille terveysliikunnan porukan kanssa. Vietiin ensin kaikki yöpymiskamppeet kiviniemeen ja siitä sitten matkattiin bussilla Kolin huipulle. Ensimmäisenä kohteena meillä oli Ukko-Koli, josta sitten vaellettiin/patikoitiin takasin Kiviniemeen. Alussa jakaannuttiin erilaisiin ryhmiin, meitä tais olla 18hlö kolmessa eri ryhmässä. Loppujen lopuks porukka hajos erilaisiin ryhmiin, kun missä alussa oltiin, koska toiset halus jäädä kuvailemaan luonnon ihmeitä ja toiset halus ennemmin edetä matkalla.

Kolin kartta. Matka: Ukko-Koli - Kiviniemen Matkailutila

Käveltiin herajärven itäinen puoli. Matkan varrella etenemistä seurasin lähinnä nuotiopaikkojen ja kartan perusteella. Joka kerta kun päästiin yhen ohi, tuntu, että ollaan lähempänä määränpäätä. Mieleen jäi kovasti se, kun kävelin polkua eteenpäin, ja en hirveemmin katellu eteeni vaan kerrankin sivulle (ku piti tuijotella jaljoihinsa, ettei kompastu juurakkoon tai kivikköön), ni mietiskelin, että missähän ollaan ja sitten tuoksahti savun haju nenään. Se oli hieno tunne, ku ties taas edenneensä. Loppumatkasta olo tuntu vähän huijatulta, kun kahessa peräkkäisessä viitassa on yhtä pitkä matka lähtöpaikkaan, vaikka merkkien välinen matka tuntu todella pitkältä.

Maisemia Hotelli Kolin terassilta

Reissu oli tavallaan henkisesti tosi opettavainen. Oli mukava höpötellä luokkakavereitten kanssa ja syventää meiän suhteita ja tavallaan oppia niistä niitten menneisyyden perusteella. Loppumatkasta aloin olla jo tosi väsyny, eikä siinä sitten hirveesti jaksanu enää jaaritella mitään turhaa muitten kanssa. Tavallaan jotenkin tajusin sen, että vaikka keho alkaa olla jo siinä kunnossa, että se ei kunnolla liiku, tahdonvoima vie eteenpäin. Vaikka olin tosi väsyny, ni silti tuntu, että alitajusesti osas kuitenkin kävellä niin, ettei kolhinu itteensä mihinkään mitenkään suuremmin.

Meillä oli kaks vesistön ylitystä. Lyhemmässä oli silta ja pidemmässä oli tällanen narulautta, että vesiesteen ylitys tapahtu sillalla, jota vedettiin narulla eteenpäin. Viimesimpää vesiylitystä oottelin kauan ja olin ihan onnessani aina, kun näin vettä ja petyin toki joka kerta, kun tajusin, että tässä vaan kävellään lähellä vettä, muttei sitä kohti vaan keskemmälle metsää. Tuntu, ku sitä ei koskaan tulis. Ilo ja onni oli suuri, kun pääsin viimein lautalle ja vastarannalta ei ite kiviniemeen ollu kun sata metriä.

Meille sanottiin, että reitti ois ollu 15km pitkä, mutta todellisuus tais lähennellä 20km. Lähtö Kiviniemeen oli n. klo. 14.00 ja perillä oltiin 20.05 Reissu oli rankka ja tuntu aika hyvin jaloissa, mutta heti patikoinnin päätteeks nautiskeltu sauna oli kyllä mieletön. Tänään vedettiin reissun päätteeks vielä 5km lenkki. Reitti oli tällä kertaa mukavasti paljon helpompimaastoinen, vaikkakin pari aika tiukkaa nousua tehtiin.

Äitin vaelluskengät (jotka luvatta lainasin)

Kokonaisuutena tykkäsin tosi paljon olla tuolla vaelluksella/patikoinnilla. En oikein tiiä, kumpi ois oikeempi sana kuvaamaan tätä kokonaisuutta. Eilisen reissun vetelin ihan vaelluskengillä, mutta tänä aamuna jalat oli sitä mieltä, että sama ei tuu onnistumaan enää tänään, joten päädyin kävelemään lenkkareilla. Helpotusta toki toi sekin, että miulla ei ollu tänään enää mitään muuta kantamusta kun vesipullo.

Hauskinta vaelluksen aikana oli törmätä Partaharjun nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelijoihin, jotka oli ollu jo useampaa päivää vaeltamassa telttojensa kanssa. Sellanen ois voinu olla tosi siistiä. Porukka vaikutti tosi rennolta ja niitten kanssa ois tehny mieli jäähä juttelemaan, mutta oli kiirus edetä. Joskus pitäs lähtee tuollaselle ihan ajan kanssa jollain hyvällä lössillä vähän tyhjentämään päätä.

Mutta nyt valmistautumaan töihin, vi ses!

Ra(a)jarikko

Peruskunto on kaiken pohja

Ensimmäinen päivä pulkassa. Väsyttää. Aamulenkin epämukava yllätys oli se, että lenkki on suoritettava itsenäisesti. Tai siis ryhmän kanssa mielellään, mutta ilman johtajan ohjausta. Voi prkl. Mie en tasan saa mitään ajoiks sen suhteen. Tai saan, mut oisin tykänny enemmän ohjauksesta. Mutta mie yritän, ihan tosissaan, kasvattaa itelleni hyvän kunnon. Tai tässähän on nyt tavote, että saisin itteeni niskasta kiinni ja kerranki ajoiks jotain a.k.a. pidettyy itelleni tehdyn lupauksen.

Maisemat "penthousen" ikkunasta

Oon tässä jo jonku aikaa haaveillu, että olis siistii jos:

A. omistas vatsalihakset

B. osais tehä spagaatin

C. sais taivutettuu kädet lattiaan.

Joten pitäis tässä kai jonkinlainen treeniohjelma rakennella, että asia toteutuu... Viikonloppuna aattelin ottaa lähtötilanne kuvat, että voi sitten tehä vertailua sikäli kun tuloksia saavutetaan. Koululla on sali ja siellä muutamia laitteita, joten aattelin käyä siellä. Tosin on miulla ollu Rääkkylään kuntosalikortti jo puol vuotta ja oon sitä uskollisesti maksanu, mutta kertaakaan en oo siellä käyny :D Tosin ajattelin nyt, että viikonloppusin vois siellä alkaa tuhlaamaan aikaa. Kun ei tässä niin sanotusti "muutakaan elämää ole" ku koulu ja tavotteet sinne teatterikouluihin.

Tänään tehtiin ensimmäisiä näyttämöharjotteita. Palautetta sain sitte päivän päätteeks siitä, kuinka oon jääny vähän sellaseks sivusta seuraajaks, enkä oikein uskalla tehä: "ei kannata piilottaa lahjakkuutta vakan alle". Pitäs olla rohkeena tekemässä, eikä himmailla. Mie tiiän, että pystyn kyllä siihen, mutta eka pitää saavuttaa luottamus ryhmään. Mie en oikein tunne tätä porukkaa vielä kunnolla, joten en uskalla vielä antaa mennä. Vaikka tuo on tavallaan tekosyy, ku tosiasiassa mie oon niin perfektionisti, että pelkään epäonnistumista, vaikka tavallaan se ei oo tässä hommassa käytännössä mahollista. Ois kiva jossaki vaiheessa keskustella tästä sen ryhmän ohjaajan kanssa ihan vaan kahen keske, että miten mie saan miun estoja pienennettyy..

Syksy tulee, teetä ja villasukkia

Huomenna aamulla  on lähtö 15km vaellukselle, joten jätän aamulenkin suosiolla väliin ja pyhitän kaiken aikani pakkaamiselle. Mennään porukalla Kolille Herajärven  kierrokselle Terveysliikunnan ja mahollisesti jonku Nuoriso- ja vapaa-ajanohjausporukan kanssa. Jännittävää! Siitä ja muusta kuvia ja päivittelyjä sitte mahollisesti perjantaina tai sitten viimestään viikonloppuna, nimittäin vaellus kestää yön yli :)

Ensi kertaan :))

Tylypahka

  Story begins..

Rääkkylän kämppä, this is where the magic happened...

Pari viikkoa sitten irtisanoin ihanan 38 neliöisen kotini, jonka omin pikku kätösin (muutaman apurin kera) maalasin mieleisekseni. Kauhee ikävä kotiin, monet ilot ja surut siellä ehti kokee yheksän kuukauen yhteiselon aikana.

Ja niin sitä sitte muutettiin häntä koipien välissä takasin äitin nurkkiin koulun alkamisen kunniaks, vaikka vannoin neljä vuotta sitten lähtiessäni, että siihen taloon en takasin muuta.

Nyt sitten keskellä yötä päätin alottaa kirjottamaan blogia siitä, miten tuleva vuosi sujuu.

Alotin 27.7.2013 vuoden kestävät kansanopisto-opinnot Niittylahen opistossa Teatteri Rajarikossa (ent. Teatteri Väkivahva). Kolme kertaa oon TeaK:iin hakenu ja joka kerta tippunu kesken kaiken, usko alkaa jo hieman horjua sen suhteen. Tavotteena ois kuitenkin ens keväänä hakee myös NäTy:lle. Pääsykokeet sinne on kerran kolmeen vuoteen, joten saa nähä.. Yliopisto-opinnot onki se suurin syy, miks oon tähän koulutukseen alu alkaen hakeutunu. Suunnitelma oli mennä Lahteen samaiseen koulutukseen teatteri 1:lle, mutta eipä sinne noin vaan mentykään. Mutta Lahti se on Niittylahtiki!

Master bedroom a.k.a puolikas neljän hengen solusta. Magic?

Ensimmäisen päivän iltana ohjelmassa oli naaman sulattava ja persusta puuduttava kahen tunnin asuntolainfo, joka päätty kyllä hauskasti makkaran paistoon ja pihapeleihin. Toki just kotoaan ensimmäistä kertaa pois muuttaville se oli aiheellinen juttu.

Huomenna (kyllä se on huomenna, jos ei oo vielä menny nukkumaan, vaikka virallisesti vuorokausi on vaihtunu) aamulenkkeily alkaa heti 7, jännittävää! Eniten ehkä ootan tältä koulutukselta sen, että kunto kasvaa ja sitä, että joku piiskaa sen suhteen. Itekseen oisin niin aikaan saamaton, että kunto ei kyllä ikinä kasvas..

Mutta nyt, hyvää yötä :)