OhMyGooood (lausutaan onomatopoeettisesti)

Järjetön määrä sivun katseluita! Katseeni kuitenkin kiinnitti paholaisen numero :O

Rajarikon raajarikko rajoja rikkomassa

Irrallaan

Rajarikkonaiset mökillä 14.2.
Elämäni ensimmäinen
Beer pong, voitin!

Proggiksen jälkeen on ollu kaks viikkoo klovneriaa ja yks viikko "Huonon näyttelemisen kurssia". Viimeset kolme viikkoo on pitäny sisällään irrottautumista kontrollista, mikä on tehny miulle tosi hyvää. Kontrollifriikki kyseenalaistava perfektionisti kun olen. Jotenki jokainen liike pitää suunnitella niin etukäteen, että on ihan hyvä joskus heittää aivot narikkaan, heittäytymisen taito (tai lähinnä uskallus) ku on vähän hakusessa (suom. pelkään jotakin, mitä en osaa määritellä, koska oikeesti en häviä mitään o.O)

Rajarikkonaiset mökillä 14.2.
Raajarikkojuomapeli
Olin viimenen

Aamulenkeille en oo vieläkään uskaltautunu, ku jalat on ollu hellänä ja jonki verran flunssaa. Oottelen, että kipu katoaa kokonaan ja sit alotan kevyesti kävelemällä. Jos tällä kertaa onni suosis lenkkeilyn suhteen. Lisäks sain fyssarilta uuen lapun, jolla pääsis hierojalle (aiemman ku hävitin). Sit vois alottaa vähän tiiviimmin, ku hieroja sais hierottuu lihaksista kalvot irti :)

Klovneria

Klovnerian pelikenttä

Mysteerisen herra Ruuskasen vetämä kurssi. Kaks viikkoo pukeuduttiin neutraalisti

kokomustiin vaatteisiin ja ekalla tunnilla opeteltiin, miten sukkahousut taitellaan päähän (sukkahousut päässä oltiin sitten koko kaks viikkoa). Ekalla viikolla opeteltiin pelaamaan peliä, jonka avulla klovnerian säännöt, minkä avulla sai lavalla toimia. Tärkeintä oli läsnäolo ja kontakti yleisöön; esim. jos joku yleisöstä nauro, sitä piti kattoa silmiin. Se oli aluks tosi vaikeeta, koska itekki näyttelijänä usein katon hahmoja, enkä tavallaan "nää" ihmisiä. Jotenki katseen kautta on sit sisäänpäin kääntyny ja sillä tavalla vähemmän läsnä. Kielenä tunneilla käytettiin englantia.

Toisella viikolla saatiin maanantaina ensimmäistä kertaa nenät päähän. Jokainen kävi vuorollaan istumassa tuolilla, laitto nenän päähän ja niin synty jokaiselle oma klovni ja klovnille oma nimi. Lisäks piti opetella puhumaan klovniäänellä, joka ei muistuta ihmisen omaa ääntä. Neutraali vaatetus, englanti kielenä, puheääni normaalista poikkeavana ja nenä naamassa on paljon helpompi muuttua klovniks, kun kyse ei oo tavallaan "minusta itsestä", vaikka kaikki klovnin tarinat (toiveet, tunteet yms) kuitenki kumpuaa klovnin ihmisestä itsestään.

Klovnimeikit, punanenä puuttuu

Mitä pidemmälle viimenen viikko kulu, sitä useampi klovni pääs lavalle yhtäaikaa (alotettiin yhdestä ja lopussa meitä oli seittämän kerrallaan). Torstaina saatiin ensimmäistä kertaa maaliakin naamaan ja perjantaina Stefan de Batselier kävi ottamassa meistä kuvia koulun markkinointia varten :) Perjantai oli haikee päivä, koska olin tosi paljon tykästyny klovneriaan. Harmitti, etten ollu päässy avautumaan aiemmin. Jotenki torstaina pääsin jonkun henkilökohtasen rajan yli ja perjantaina koin, että asiat ois voinu mennä vielä pidemmälle, jos tää kehitys olis tapahtunu aikasemmin. Mut toisaalta ymmärrän senki, että en ollu vielä valmis ja oma kehitys vaati oman aikansa kypsyäkseen siihen, mitä se lopussa sit oli. Kovasti haluaisin jatkaa tätä, mut se on haasteellista. Toivottavasti törmätään tän lajin kanssa piakkoin uudelleen :) Ammattilaisten punanenäilyä ja lisätietoja löydät Red Nose Clubin sivuilta

Huonon näyttelemisen kurssi

Aimo (eli J) ja Iisakki (eli minä)

Meillä piti alkaa viime viikolla lyhytelokuvakurssi Pölösen ja Outokummun av-opiskelijoiden kanssa, mutta suunnitelmat muuttu niin, että oltiin viikko meidän ryhmänohjaajan vetämällä kurssilla. 

Meiän jaettiin neljään eri ryhmään ja jokainen sai jonkun vanhan huonon näytelmän, johon oli tarkotus tehdä dramaturgia. Dramaturgian pointtina oli ettiä alku, keskikohta ja loppu ja tiivistää tällä tavalla näytelmä maksimissaan puolen tunnin mittaseks. Jos oli useampia rooleja, ni ryhmä joutu soveltamaan. Tämän jälkeen tuli tehdä roolijako ja opetella omat repliikit mahollisimman hyvin.

Seuraava vaihe oli tehä näytelmä överisti: puvustaa se niin, kun sitä ei pitäis ja näytellä mahollisimman huonosti. Ideana siis se, että kaikki on mahollisimman autenttista ja totta: tavallaan piti ottaa harrastelijateatterinäyttelijän innokkuus intohimo ja taidottomuus lähtökohaks.Opettajan mielestä yllättäen esitin tehtävänantoon nähden liikaa kysymyksiä. Ois pitäny vaan tulkita tehtävänanto ja tehä sen mukaan, miltä itestä tuntu, eikä juurta jaksaen analysoida, että "miks?". 

Eläkeläinen Eeva ja hänen poikansa Iisakki

Meiän näytelmä oli "Suuntalan Häät". Morsianta yritettiin naittaa miehelle, jota se ei halunnu, joten se karkas nuoruuden ihastuksen kanssa. Morsiamen äiti oli vehkeilly kaikkee sen selän takana onnistuakseen liitossa, mut epäonnistu ja tajus lopulta, että morsian oli oikeessa. Tässä juoni kaikessa yksinkertasuudessaan ja sekavuudessaan.

Miun roolit oli Iisakki (sulhanen) ja Eeva (sulhasen äiti). Iisakin puvustukseen kuulu korkkarit, tietyöhaalarit, ruutupaita (jonka sisällä oli tylliä aika paljon rinnusten kohalla), punaset teurastushanskat, pipo (minkä pampula näytti enemmän kivespusseilta), pullonpohjalasit ja huulipunaa reilusti yli huulien. Eevalla taas oli pistihattu, samat pullonpohjalasit, hengityssuoja, pitsipaita, pelkät alusvaatteet ja alushousuista roikkuvat epämääräset karvat.

Loppujen lopuks yleisö ei ikinä ymmärtäny juonta, näyttelijät sekoili sen minkä kerkes ja meinasin monta kertaa nauraa niin paljon, et oisin laskenu alleni. Siinä kuulkaas soitettiin näyttämöä niinku punkkarit ois ollu keikalla! Kaks sanaa vallitsi kaikissa neljässä esityksessä: seksi ja väkivalta. Meidän ryhmä kiroili aika paljon ja heitteli tavaroita, yhessä ryhmässä sotkettiin vartaloa kaikilla partavaahdoilla yms ja yks ryhmä leikki näyttämöverellä ja kuukautissuojilla (niitten esitys oli aika seksuaalispainotteinen).

Hammasleikkaus

Solumme marttakerho, minä kisällinä ja I oppipoikana <3

Viime tiistaina miulta leikattiin viisaudenhammas. Leikkaus kesti 1.5h ja oli todella piinallinen, kipuja on vieläki ja urheilu on nyt tosi rajottunutta siks, ettei sykettä sais nostaa, ennenku tulehus ja leikkaushaava on parantunu. Polvista mustelmat oli just hävinny kaikki, kunnes ensin liukastuin märällä lattialla polvilleni ja seuraavana päivänä liukastuin mattoon ja jalka osu täysillä oveen. Lisäks lavalla riehuessani sokeuttani potkasin tuolin säärellä kumoon jalan kärkiosan sijaan. Höseltäjä-tunari kun olen.

Klovneria ja huonon näyttelemisen kurssi oli molemmat vapauttavia ja nauroin molemmissa tosi paljon. Ja voisin väittää, että ilman klovneriaa en ois pärjänny niinkään hyvin huonon näyttelemisen kurssilla, kun mitä pärjäsin. Huomenna alkaa ensimmäinen kuvauspäivä lyhytelokuvan tiimoilta, jännittävää! Siitä proggiksesta lisää myöhemmin :)

Tän kertasen blogin päätän klovneriakurssilta mieleen jääneillä lauseilla, joita voi soveltaa myös muussa elämässä: 

"Make it in a beautiful way, with the rules. Remember the three second rule. Don't be in hurry. Do it again"