Vapauden kaiho

"Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' must yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois."

VAELLUS

Vaellusreitti mapsin mukaan

Tän viikon maanantaina lähettiin aamulla luokan kanssa vaellukselle Patvinsuon kansallispuiston metsien taakse, luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Matkaa yhteen suuntaan oli suunnilleen se 120km. Tarkkaa paikkaa en ees tiiä, että missä oltiin, mutta tässä mapsista kuva, joka antaa vähän osviittaa siitä, missä päin me oltiin. Venäjän rajalle ei ollu pitkä matka ja sitäkös jotkut heikkohermoset luokkatoverit surkutteli. Tosin en usko, että jos nyt hypoteettisesti joku sota Suomeen syttyis, ni ei ne ensimmäisenä jostakin Lieksan metsistä meiän kimppuun hyökkäis.

Erätoverin rakennusvaiheet, alaoikeella mie ja I

Aamulla koululla pakattiin leirintätarvikkeet: avaruuslakanat (laitetaan maahan patjan ja maan väliin suojaamaan kylmältä maalta), trangiat (ruuanlaittoa varten), erätoveri (telttamainen majoite), kirves ja saha (leirinnän ja tulen tekoa varten). Lisäks kaikkien yhteisinä tavaroina pakattiin mukaan saunateltta (jota ei sitten kuitenkaan koko reissun aikana viritetty käyttöön) ja ensiapulaukku. Ruuat ostettiin matkan varrella Prismasta: jokaisella ihmisellä oli 2pvän ruokaan budjetoituna 20€ ja pareittain kun oltiin niin 40€.  

Otin parikseni I:n, joka oli viime vuonna opiskellu saman opiston SELO-linjalla (Seikkailu, erä- ja luonto-opas). Hyödyllistä oli se, että jotenki sain vähän yksityisopetusta näissä kaikissa tulenteko asioissa sun muissa, koska mie en niistä hirveesti tiiä ennalta. Huippua oli, että kaikki suju I:n kanssa siinäki mielessä hyvin, että ruokapolitiikasta oli helppo keskustella kun kummallekki kävi kaikki. 

H oli metsässä pukeutuneena Pikachuks

Mentiin kahella autolla, 9hlö:n pikkubussilla peräkärryn kanssa ja 5hlön henkilöautolla ja ajomatkaan meni 1.5h. Kun päästiin perille, ni kannettiin kamoja suunnilleen kilometrin matkan verran metsään päin. Sana vaellus ehkä johtaa vähän harhaan, koska todellisuudessa me käveltiin metsään ja majotuttiin siellä yks yö, ei niinkään vaellettu mihinkään. Matkan varrella oli nuotiopaikka, mutta jatkettiin pari sataa metriä sen ohi rantaviivaa pitkin paikkaan, johon kasattiin majotteemme. Majotuspaikka oli siis ihan lammen/järven lähellä ja siellä mm tiskattiin käyttämämme astiat, jotkut huimapäät kävi reissun aikana jopa uimassa. Me ei majotuttu kovin lähellä toisiamme, joten annettiin leikkimielisesti majotuspaikoillemme nimet. Kasvissyöjien porukka majottu ihan rannassa, eli "Rantakylässä". Opettajan majotteen nimi oli "Westend", R:n ja H:n majote "Yliskylä", T:n ja K:n "Keskimaa" ja miun ja I:n "Ylätasanko".

Tervaskannosta nuotioks

Kun me tultiin metsään, ni ensimmäisenä pistettiin trangia tulille ja hernekeitot kiehumaan. Samalla käytiin hakemassa erätoveria varten kolme käsivarren paksusta notkeeta puuta, joitten avulla viritettiin telttakangas majotteeks. Ensin syötiin hernarit ja sitten opettajan ohjauksella katottiin R:n ja H:n majotteen kasaus ja sit mentiin toteuttamaan sama käytännössä omassa majotteessa. Seuraavaks etittiin erätoverin eteen pitkä puu, jonka päällä pysty istumaan ja eteen tehtiin nuotiolle paikka. 

Tiskauspiste "Rantakylän" leirinnän lähellä

Kun kaikki oli saanu majotteensa valmiiks ja oli syöty, ni lähettiin metsään etsimään polttopuuta. Koska kyseessä oli suhteellisen luonnonvaranen metsä (puissaki oli naavaa!), ni löydettiin muutama sata vuotta vanha tervaskanto, joka kaadettiin ja vietiin leirintäalueelle. Siellä jokainen ryhmä sai pilkkoa itelleen sytykkeet. Kasvissyöjien porukka tosin keräs sytykkeet ja loput puut kävi hakemassa läheiseltä nuotiopaikalta. Minä ja I kuitenki poltettiin pelkkää tervaskantoa, eikä meiän lähtiessä tarvinnu palauttaa polttopuita oikeeseen paikkaan.

Koko reissun ajan suurimmaks osaks sato ja vaikka oli iltarusko, ni siitä huolimatta aamulla herättiin vesisateeseen. Miulla oli koululta lainassa makuupussi (sen sisällä tosin nukuin omassa makuupussissa). Jossakin vaiheessa heräsin yöllä enkä meinannu päästä sieltä ulos, ahtaan paikan kammosena meinasin saaha paniikkikohtauksen, mut onneks väkivaltanen repiminen pelasti tilanteen!

Kokonaisuutena reissu oli hyvä ja opettavainen. Se jotenki herätti ajatukselle siitä, kuinka me ihmiset oikeesti omilla kaupunkirakennelmilla tuhotaan tätä maailmaa, kun nää kaikki kauniit luonnonpaikat tuhoutuu meidän itsekkyyden takia. Siellä oli niin paljon kauniimpaa, ku missään kaupungin asutusalueella. Ois joskus hauska päästä metsään uuelleen!

Naavaa

ENSI-ILTA

Pölösen kurssin tuotos oli vihoin saatu valmiiks ja vaellukselta paineltiinkin suoraan Outokummun Kino Maritaan katsomaan tää hieno teos, mitä oltiin saatu aikaseks. Tottakai harmittaa vieläki, että ensin tehtiin lyhäri ja vasta sen jälkeen meillä oli kurssi, missä opeteltiin olemaan kameran edessä :D Mutta Pölönen itekki sano, että ens vuonna jos tää tämmönen yhteistyö toistuu, ni sillon on sitten tilanne toinen ja tehään treenikausi ensin. Harmittihan se käytännön tilanne tässä, mut onneks meistä on apua tuleville kursseille! 

Katottiin leffa ja syötiin kuvaussihteerin loistavia ruokia. Ammattiopiston opettaja kuitenki koki pahaa mieltä huonolaatusesta tykistä ja halus käyä toisen tykin, joten me jäätiin oottamaan, että nähtäis elokuva uuelleen. En ois jaksanu olla enää siellä, mutta kaikki muut lähti, joten se ois ollu inhottavaa, että meki oltais menty. 

Lyhäriä katsoessa sitä jotenki tajus, että kyllä se taustalla soiva musiikki elävöittää asioita niin paljon. Se jotenki rakentaa paljon kaikkia mielikuvia sen kuvan ympärille, mitä ei ilman ääntä olis.

HUPPARIT

Logon suunnittelu minä ja H, vektorointi äiti

Jee!! Viimeinki saatiin hupparit! Miun ja H:n yhteistyö oli saumatonta ja äitiäki graafisen suunnittelijan avusta pitää kiittää. On oikeesti hieno mahollisuus, et oikeesti saatiin just sellanen ku haluttiin. Tilattiin paidat Joensuun Tukkutiimiltä. Huppuun tuli PKKY:n logo bodeerattuna ja selkään suunnittelemamme kuva, jossa kaks R-kirjainta (Rajarikko) muodostuu meidän omista nimistä. Hintaa paidoista ei vielä tiedetä, koska laskua ei oo vielä saatu. Toivottavasti paita maksaa maksimissaan sen 30€.. Todellista hintaa tosin joudutaan vielä jännittämään!

AIKIDOPALAUTE

Taidehippikuvakollaasi vaellukselta

Eilen oli viimenen kerta aikidoa, mikä koostu lähinnä kevyestä kehonhuollosta ja lopuks palautteesta kuluneen vuoden ajalta. Koska oon aakkosissa aina viimesenä, sain palautteenki viimesenä. Opettaja kerto sitä, kuinka se oli vuoden alussa miettiny, et mie voisin keposesti olla aikidoryhmässä vuoden paras. Miun keho on kaikista tasapainosin ja ainoo ongelma miulla on miun pää. Olin heti vuoden alussa sanonu sitä, kuinka miun kunto vois olla parempiki. Eli miun pitäis muuttaa asennetta ja uskoo itteeni enemmän, koska miussa selvästikki on potentiaalia. Miun keho ottaa hyvin voimaa vastaan ja antaa sitä ja mahollisesti teatteriuraa ajatellen siitä on miulle tosi paljon hyötyä. Miulla on kuulema loistava työkalu jo luonnostaan. Opettaja sano, et se mielellään ottais miut sen ryhmään piiskattavaks ja rääkättäväks. Oon oikeesti miettiny tuota aikidon jatkamista, koska se vaikuttaa oikeesti hauskalta. Jotenki oli hienoo saaha sellasta palautetta, jota ei ollu aiemmin saanu ja jotenki se palaute valo minuun uskoa siitä, että jos mie nyt oikeesti alan pitää itestäni hyvää huolta ja treenaamaan tosissaan, ni miulla on mahtava työkalu käytettävänä.

Niitä harvoja hetkiä kun aurinkoki paisto

Hauska jotenki on se, että miulle miun entinen teatteri-ilmasun ohjaaja anto palautetta, et miun pitäis fyysistää enemmän asioita, koska verbaliikka alkaa olla kohillaan. Ja sit saan sellasta palautetta liikuntaa vuosikausia harrastaneelta ihmiseltä, että miun kroppa on miulle loistava työkalu. Mut onhan noiden palautteiden välissä kuitenki pari vuotta. En malta oottaa sitä, että saisin ostettuu itelleni kunnon lenkkarit ja sykemmittarin ja sitten pääsisin alottamaan tuon juoksun kunnolla: loppus penikkataudit ja sais kunnon kasvatettuu hyvin ilman rikkomatta paikkojaan tai aiheuttamatta pitempiaikasta haittaa omalle kropalle.

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

I kohentaa nuotiota ja pakissa kiehuu kaakaovesi

Eilen käytiin kattomassa meidän viimeset ja tämän kevät kauden viimeset Kaupunginteatterin lasiterassin "Päästä irti - irti päästä" -improt. Miun mielestä Petteri Rantatalo on kyllä huippuhauska ja sillä on jotenki näyttelijänä hienosti paketti kasassa :) Improjen jälkeen käytiin kuoro-opettajan kanssa yhillä baarissa ja ikäänku hyvästeltiin viimesen kerran ilman kiireitä.

Tänään meillä on vapaapäivä. Suunniteltiin, että jokainen meidän luokkalainen kirjoittas käsin kirjeen koko luokalle. Sit ne kirjeet kopioitais ja niistä koostettais kirja, jonka kaikki sais muistoks tästä vuodesta. Toivottavasti sen tekeminen onnistuu, eikä homma kaatus ennen ku se ois alkanukkaa..

Näkymät erätoverista ulospäin, I pitää nuotiosta huolta

Huomenna saadaan todistukset ja käydään Kajaanin Kaupunginteatterissa kattomassa esitys, sekä syömässä yhessä ennen sitä. Lauantaina onki sitte meiän linjan omat päättärit koulun saunalla ja saan vihdoin antaa salaiselle ystävälle sen lahjan!! JÄNNÄÄ!!

Vaikka en NäTylle ja TeaKiin tänä vuonna(kaan) päässy, ni hätä ei oo tämän näkönen! Nimittäin Karelia AMK.sta on tullu pääsykoekutsu Medianomin opintoja varten, samoin Turku AMK kutsu miut Teatteri-ilmasun ohjaajan pääsykokeisiin! 21.5. selviää pääsenkö opettajankoulutukseen pääsykokeisiin. 

Hyvät ihmiset, toivoa on! Ainakin niin kauan, kun on uskoa ;)